...mutta mitä järkeä on riivata ihmisiä blogilla, jossei sinne IKINÄ kirjoita. Tai no, ei kai reilu kuukausi ole ikinä, eihän?
Okei, koitan saada jonkinlaisen selvityksen aikaiseksi siitä mitä on viimeisen reilun kuukauden aikana tapahtunut.
Meillä
oli M E T O D O L O G I A A ja se oli ihan kamalaa, en ole ikinä
kuullut niin paljon "sivistyssanoja" kerralla, jotka voisi aivan hyvin
korvata ihan normaaleilla sanoilla. Olen kyllä kuullut, että kyseisellä
aineella on kannattajiakin ja osa niistä on jokseenkin ainakin
semi-järkeviä kavereitani, mutta hei OIKEESTI, jos materiaalia on kilo,
niin ehkä 10 grammaa koskee omia opintojani. No siitä on EHKÄ
suoriuduttu. Maanantaina oli tentti ja kirjoitustehtävän palautus, uskon
suoriutuneeni nippa nappa arvosana ykkösen edestä, ainakin olin
kaikkina luentopäivinä paikalla ja yritin. Kaikkeni tein, mutta en ehkä
osannut huutaa ajoissa, että havuja perkele! Jännitämme siis vielä
hieman, joutuuko uusimaan jotain tämän aiheen tiimoilta ja sainko
tenttivastauksillani suututettua konservoinnin yliopettajan Tuulan joka
kyseistä aihetta "opetti", eli näytti lukemattomia powerpoint slaideja.
Konservointitenttikurssi
menee salakavalasti iltahommina muiden aineiden ohella, eli raaka
totuus on, etten ole käytännössä tehnyt y h t ä ä n mitään sen eteen,
ainakaan tammikuun alun jälkeen. Pakko aloittaa ja pian! Noin 18
sivuisen tutkielman palautuspäivä on 25.2. ja pp esitys 1.3. Meillä
muuten rakastetaan powerpointteja, pitäisi ehkä kysyä, että jos niiden
tarkoitus on opettaa meille esiintymistaitoja ja pp:n tekoa, niin
saisiko siitä jotenkin hyväksiluvun, olen ehkä jo osoittanut osaamiseni
tässä asiassa.
Pääasiallinen kurssi, mikä meillä nyt on ollut menossa jo ikuisuuden, on niinkin mielenkiintoisen (kröhöm) kuuloinen kuin:
Innovaatioprojekti.
Meidät jaettiin kahteen ryhmään. Oma ryhmäni sai tehtäväksi 8 mappia
joissa on yhteensä 460 muovitaskua, joissa on papereita jotka ovat osin
kiinni muovissa. Värimalleja rakennusten ulkomaaleista, tehty joskus
80-luvulla. Tehtävänä on siis poistaa sivut muovitaskuista ja laittaa ne
uusiin muovitaskuihin, noin niinkuin lyhykäisyydessään.
Kuulostaa
urpolta, mutta ei se sitä ole. On etsittävä muovitaskut jotka ovat
käytännössä hyväksi havaittua materiaalia, tässä tapauksessa se tulee
olemaan polyesteriä johon on himpun verran lisätty polyeteeniä
joustavuuden takia. Siitä ei pitäisi haihtua mitään haitallisia kaasuja
yms. Tämän tiimoilta ostimme myös ihan tavallisia muovitaskuja kaupasta.
Ajoimme näytteistä FTIR-analyysit ja saimme selville, että kaupan
muovitaskuista ainakin osa on polypropyleeniä, joka on itse asiassa ihan
ok. paperien säilytyksen kannalta. Ne vanhat taskut olivatkin sitten,
"yllätys" PVC:tä. Kaupan muovitaskuista laitoimme kappaleet sekä valo-,
että lämpöikäännytykseen tarkoituksena FTIR-spectrometrin avulla
tutkailla minkälaisia muutoksia niissä ehkä tulee. Kunhan saamme sitä
yberdyber-hyvää polyesteritaskua (mikä on muuten läpäissyt P.A.T
standardit, ettäs tiiätte! Se tarkoittaa muuten Photographic Activity
Test ja tuolta voi lukea lisää:
https://www.imagepermanenceinstitute.org/testing/pat ) niin laitamme
siitäkin kappaleet ikääntymään. Hurrrrjan tieteellistä...no ei ihan,
mutta kyllä se jotain kertoo kuitenkin.
Muovitaskujen
lisäksi selvittelimme mihin ne muovitaskut sitten laitetaan. Ei enää
niihin perusmappeihin, eihän. Ei niin, vaan tilasimme mm. negatiivien
säilytykseen suunniteltuja kierrekansioita, ne ovat itseasiassa
suljettavia laatikoita missä on tuo mappimekaniikka. Tämä sitten suojaa
mm. valolta ja pölyltä. Kahdeksassa mapissa on kaksi sarjaa. Toinen
menee arkiston perukoihin ja toinen tutkijakäyttöön. Jälkimmäisestä
haluttiin "sidotumpi", ettei värimalliarkit katoa pitkäkyntisten mukaan.
No mehän sitten mietittiin yhtä jos sun toista "sidostapaa", ja mikään
ei oikein kelvannut, kun aineiston pitäisi olla yhtä helposti
selattavissa kuin mapeissa. Voi äiti. No kaiken pähkäilyn jälkeen
testasimme mappien renksujen hitsaamista yhteen
valokaarihitsilaitteella. Tämä sitten hyväksyttiin. Jos jonkun joskus
tarvitsee saada se aineisto irti, niin leikkelee sitten ne muovitaskut
irti. Niin ja ne muovitaskut vielä sinetöidään siltä auki olevalta
sivultaan joko ompelemalla tai kuumasaumaamalla. Ehkä todennäköisesti
ompelemalla, sillä osasta värimalleja varmaan aina vaan irtoaa jotain
ainehia (ainakin osa on tahmeita) ja jos ne on täysin suljetussa
muovitaskussa, sinne muodostuu varmasti jokin jännittävä mikroilmasto.
Tätä pohdimme vielä, kunhan saamme ne yberdybertaskumme, että voimme
tehdä kuumasaumaus- ja ompelukokeet (ihan vaan koneella surrautetaan!)
Eikös
kuulosta vallan innovatiiviselta ja varsinkin erittäin paperiselta! No
on tämä innovatiivista ja ihan mielelläni olen juuri tässä ryhmässä,
haasteita on ollut mm. paperin irrottamisessa PVC-muovista. Voin sanoa
teille, että jos teillä on muovitaskussa paperi joka on jumahtanut
siihen muoviin kiinni (käsi ylös kelle on näin aina silloin tällöin
käynyt) niin leikkaa varovasti se muovi reunoistaan niin että kun se
irtoaa niin se on kahdessa osassa (tämä helpottaa työskentelyä) ja
sitten laita se, jos ei löydy sopivaa muovipussia (kahden litran
minigrip on A4:lle sopiva kun leikkaa vielä sen reikäreunuksen pois)
niin vaikka sitten sellaisenaan omaan pakastimeesi yöksi. Seuraavana
päivänä ota se pakastimesta ja tadaa, muovi irtoaa paperista kuin
itsekseen. Ainakin meidän tapauksessa näin kävi, en ota vastuuta siitä
mitä siinä paperissasi mahdollisesti on, jos se ei irtoa.
Tässäpä
nyt nämä kiireimmät sitten, jotain ihmeteltävää teille rakkaat
lukijani, kunnes taas saan aikaiseksi jotain missä olisi kuviakin!