tag:blogger.com,1999:blog-51272770162932820992024-03-13T16:24:04.511-07:00Paperikonservaattoriopiskelijan käsittämätön elämäHulvattoman hauska ja raikuvan riemukas blogi täynnä kahisevaa ja rapisevaa knoppitietoa paperista, paperimateriaaleista, paperin käytöstä, suojelusta, konservoinnista, vessapaperista, paperilennokeista, tapeteista...tai no...ehkä ennemminkin mieluiten kirjoista, kirjakonservoinnista, kirjojen hoidosta... tai no...hyvä on, molemmista ja hiukan päälle ehkä sitten nahastakin ja kluutista ja puusta ja...äh, ihan sama, vähän kai kaikesta sitten, eikä edes niin hauskaa kuin alussa luvattiin.Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.comBlogger19125tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-65791193418478916722013-04-15T11:13:00.005-07:002013-04-15T11:13:47.209-07:00Koodinimi Cod.65/1 osa 2Kuva otsikolla "kuinkas sitten kävikään".<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-IHQbZj4S6TY/UWxAHWDx3vI/AAAAAAAAAXo/bwEVSaG4g3Q/s1600/8.7.5.1..jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="408" src="http://2.bp.blogspot.com/-IHQbZj4S6TY/UWxAHWDx3vI/AAAAAAAAAXo/bwEVSaG4g3Q/s640/8.7.5.1..jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ja hyvinhän siinä kävi, ainakin tällä hetkellä, jotta siinä se nyt sitten on, se mikä oli ihan kauhee kolo (katsokaa edellinen teksti jos, ette tiedä mistä kyse).Tein siitä samanlaisen kun vasemmalla vieressä, sillä kannet on ollut tuolta ulkosyrjältään pyöristetyt. Tosin nahka ei enää ota kiinni puuhun samoin kuin ennen. Mutta nyt oli tärkeintä saada täytettyä puuttuvat kolot ja vahvistettua hauras materiaali niiltä osin kun se oli mahdollista.<br /><br />Tänään huomasin, että pitää pieni täyttö tehdä myös takakanteen, siellä on pientä vajetta myös.<br /><br />Huomasin myös, etten sitten ole ottanut useampaa kuvaa tuosta paikatusta alueesta, niinkuin esimerkiksi koko alueesta. No aina ei voi voittaa.<br />
<br />
Perjantaina kokkailin sitten pergamenttiliimaa (mm. tuolta löytyy pikaohje: http://chestofbooks.com/food/recipes/Cooking/How-To-Make-Glue.html#.UWxDGoJqxe4) jolla liimasin sen irrallaan olevan etulehden lärpäkkeen paikalleen. Levitin liiman enimmäkseen siihen puuosaan, välttääkseni kosteutta tuossa pergamentissa. Annoin liiman hetken kuivahtaa jolloin siitä tuli mukavan tahmea ja sitten painoin pergamentin kiinni, päälle polyesteriverkkokangas (tuotenimi esim. Hollytex, itse sanon tuttavallisesti ihan vaan holly) ja vielä imupaperi ja sitten hiekkapusseja painoksi. Se polyesteriverkkokangas on sellaista materiaalia, että päästää kosteuden läpi, mutta ei yleisesti ottaen tartu oikeastaan mihinkään kiinni. Vaikka olenkin siihen jonkin kerran mm. metyyliselluloosan saanut jämähtämään. Ja se imupaperi ihan siltä varalta, että jokin kohta olisi kuitenkin kovin kostea, niin se imeytyy siihen imupaperiin eikä jää muhimaan hiekkapussien alle ja leviä siinä pergamentissa.<br />
<br />
<br />
Eipä nyt tähän hätään muuta sitten.<br />
<br />
<br />
<br />
Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-54218923750212782062013-04-08T13:02:00.002-07:002013-04-08T13:21:21.456-07:00Koodinimi Cod.65/1Viime bloggauksessa esittelin Paraloid ja eläinliima-kokeiluja. Ne etenivät siihen malliin, että eläinliimapalanen oli aivan hitusen aavistuksen kärpäsenpierun verran kestävämpi. Joten ohjaajani Dr. Engel sanoi, että sitä sitten. No mielestäni tuo testihän ei ollut aivan täydellinen, Paraloidin määrä oisi voinut olla hiukan suurempi liuoksessa ja se olisi varmaan heti vaikuttanut. Tosin Dr. Engel oli jo alussa sitä mieltä, että käytetään eläinliimaa kun Paraloidin liukeneminen Butanol-1:een ei meinannut onnistua. Johtuiko tämä siitä, että hänellä ei ole aineesta lainkaan kokemusta? No ei ole minullakaan, mutta olisin mielelläni perehtynyt vielä asiaan.<br />
<br />
Tämäkin asia on sellainen mistä voisi puhua ja väitellä ikuisuuden, laitetaanko tähän nyt sitten eläinliimaa, jota on käytetty kautta aikojen, mutta joka on ötököiden suurta herkkua, vaiko keinotekoista ainetta joka on monessa yhteydessä erittäin hyväksi havaittu ja sen ikääntymisominaisuudet ovat todella hyvät. Vaikkakin liikkuu huhuja itsesyttyneistä ikoneista jotka oli käsitelty asetoniin liuotetulla Paraloidilla (mutta se lienee asetonin vika ennemin kuin Paraloidin?). No joka tapauksessa, me päädyimme eläinliimaan.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-WtluA0ZiFpg/UWMNOg7OAPI/AAAAAAAAAVw/KcO2119vFqc/s1600/8.1.+Cover+front+outside+detail.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://3.bp.blogspot.com/-WtluA0ZiFpg/UWMNOg7OAPI/AAAAAAAAAVw/KcO2119vFqc/s400/8.1.+Cover+front+outside+detail.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Worm attack in 16th century book. Wooden cover very fragile in the inner edge.</td></tr>
</tbody></table>
Tässäpä kuva kannen puolelta, reikiä niin maan vimmatusti ja nahan alla puussa sitten kujaa jos jonkinlaista.<br />
<br />
Ja tältähän se sitten näyttää sisäpuolelta, se vankka puulevy.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-bl06u6Xvmf0/UWMNRLMPoqI/AAAAAAAAAV8/VTa64nghGC8/s1600/8.2.+Cover+front+inside.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="188" src="http://4.bp.blogspot.com/-bl06u6Xvmf0/UWMNRLMPoqI/AAAAAAAAAV8/VTa64nghGC8/s640/8.2.+Cover+front+inside.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Well, what can you say, a total mess after the worms and also squeezing from the middle where the damages are worst.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-UvwgjV43Rsc/UWMNSNXZd1I/AAAAAAAAAWI/3m-Aim0Ba7A/s1600/8.3.+injecting+ethanol.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="210" src="http://4.bp.blogspot.com/-UvwgjV43Rsc/UWMNSNXZd1I/AAAAAAAAAWI/3m-Aim0Ba7A/s320/8.3.+injecting+ethanol.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Injecting ethanol to wood through wormholes.</td></tr>
</tbody></table>
Ruiskun avulla injektoin puuhun ensin hieman etanolia ja sitten eläinliimaa. Etanoli avaa reitin eläinliimalle, muuten se vain muodostaisi helmen ja imeytyisi hitaasti. Näin eläinliiman saa kulkemaan syvemmälle huokoiseen madonsyömään puuhun.<br />
<br />
Koska ulkokannen puolelle ei pääse kovin helposti tuolta sisäpuolelta, injektoin ensin reikien kautta ulkopuolelta. Monessa kohtaa neula upposi puuhun (tietenkin kannen suuntaisesti, ei pystysuoraan kohti) kuin kuuma veitsi voihin, paljastaen erittäin hyvin syötyjä kohtia.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-RdCCF1VxbgA/UWMNSbUk7hI/AAAAAAAAAWM/0rFUJupBo5E/s1600/8.3.1.+injecting+animalglue+inside.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="232" src="http://3.bp.blogspot.com/-RdCCF1VxbgA/UWMNSbUk7hI/AAAAAAAAAWM/0rFUJupBo5E/s320/8.3.1.+injecting+animalglue+inside.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Injecting animal glue as far into the wood as it goes.</td></tr>
</tbody></table>
Sisäpuolelta injektoin myös ja liimaa koetin saada kulkemaan niin pitkälle kuin huonoa, haurasta ja huokoista puuta riitti. Tämän jälkeen annoin kohteen kuivua ihan rauhassa ennen seuraavaa vaihetta.<br />
<br />
Seuraava vaihe on sitten puuttuvien kohtien täydentäminen. Sekin on aihe josta voidaan puhua viikkokausia ja vääntää kättä, mutta tämän kohdalla nyt puuttuvat alueet täydennetään.<br />
<br />
Eniten puuttui niistä kohdista mistä voi kuvitella henkilän ottavan tiukasti kiinni kirjaa hyllystä ottaessaan, nimittäin keskivaiheilta. Ylä- ja alareunassa oli jokseenkin niin pitkälle kansimateriaalia jäljellä kuin pitääkin, keskellä olikin sitten ihan toinen tilanne. Joka tapauksessa konservoinnin jälkeen on ohjeistettava kohteen omistajaa, että mielummin muualta kiinni kuin tuosta, sillä ei tämä konsolidointi ja täyttöratkaisu ole mikään ihmepelastus, mutta tilanne tulee olemaan hieman parempi.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-079UBK0ngEk/UWMXjaPhC9I/AAAAAAAAAWY/bRgNj3AP9k4/s1600/8.7.+starting+to+fill.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://4.bp.blogspot.com/-079UBK0ngEk/UWMXjaPhC9I/AAAAAAAAAWY/bRgNj3AP9k4/s400/8.7.+starting+to+fill.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Well equipped is almost ready. Woodpieces, sawdust, animalglue and tools.</td></tr>
</tbody></table>
Ensin kerätään kaikki tarpeellinen pöydälle. Vasemmalla on uusia puupalasia jos keskellä olevat alkuperäiset loppuvat. Oikeanpuoleisimpaan tulee kohta sahajauhoa ja eläinliimaa.<br />
<br />
Lasipurkissa, joka on lasipurkissa, on eläinliimaa, se pidetään kuumassa vesihauteessa jotta pysyy juoksevana. Sitten on lempparityövälineeni, eli hammaslääkärin rapsutin, sutiparin vieressä ylävasemmalla. Siinäpä ne tärkeimmät sitten onkin. Ruiskuja tullaan myös vielä tarvitsemaan.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-4iOI6G0BXys/UWMXjqhzyxI/AAAAAAAAAWo/69AFV-GCDdY/s1600/8.7.1.+making+filling+paste.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="287" src="http://2.bp.blogspot.com/-4iOI6G0BXys/UWMXjqhzyxI/AAAAAAAAAWo/69AFV-GCDdY/s320/8.7.1.+making+filling+paste.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Adding glue in the middle, let it moist the sawdust and mix.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kaikki varmaankin osaa sotkea sahajauhoa ja liimaa keskenään, mutta laitan tähän nyt kuitenkin hienon kuvan kuinka se tehdään helposti. Toki jokaisella on varmaankin omat kikkansa, mutta helpoiten pääsee kun tekee kolon keskelle sahajauhoa ja sitten lisää liimaa. Liima imeytyy ulospäin sahajauhoon ja kun kaikki on imeytynyt, sekoitetaan ja lisätään hiukan liimaa vielä jotta siitä saadaan helposti työstettävää.<br />
<br />
Myös kun pigmenttiä sekoitetaan sideaineeseen ennen hiertämistä, tekniikka on sama. Mutta sillä ei nyt ole mitään tekemistä tämän kirjan kanssa, piti vain kirjoittaa jotain lisää, ettei jäisi ärsyttävää tekstitöntä koloa tähän.<br />
<br />
Tässä on se pahin kohta, tavaraa puuttuu oikein urakalla ja sekin mitä
on, on hyvin syötyä ja erittäin haurasta. Tämän täyttöön tarvitaan tuon
tahnan lisäksi niitä pieniä puunpalasia, alkuperäisiä niin pitkälle kuin
riittää. <br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-YVsZGorrc60/UWMXkQSZqfI/AAAAAAAAAWs/YUM4rpnZxVk/s1600/8.5.1.+clean+.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="315" src="http://3.bp.blogspot.com/-YVsZGorrc60/UWMXkQSZqfI/AAAAAAAAAWs/YUM4rpnZxVk/s640/8.5.1.+clean+.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">The biggest gap is going to be filled with the paste and original pieces layer by layer, letting it a little bit dry in between.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Eräänlaisella muurausmetodilla mennään, ensin vähän tahnaa ja sitten täyttöpalaa ja kohta taas tahnaa jne. Täyttöpaloja käytetään siksi, ettei paikatusta alueesta tule liian tiivis paikkaamattomaan nähden. Vähän niinkuin paperia paikatessakin, paikan tulee olla ohuempaa materiaalia kuin alkuperäisen, jotta jos jännitteitä syntyy tai samassa kohtaa on yhä repeämisen vaara, se paikka repeää eikä paikan vierestä.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-XnS7yxPbeBs/UWMXnlYmikI/AAAAAAAAAW8/Q8xgT-LBQH8/s1600/8.7.2.+filling.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="480" src="http://4.bp.blogspot.com/-XnS7yxPbeBs/UWMXnlYmikI/AAAAAAAAAW8/Q8xgT-LBQH8/s640/8.7.2.+filling.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Adding paste into holes and other missing areas with a dentist tool, which is my favorite tool of all my tools in conservation.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: right;">
</div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-YyPrtshUpPU/UWMe2Kb7hVI/AAAAAAAAAXA/hlsgDnKaxLo/s1600/8.7.3.+adding+filling+piece.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="313" src="http://3.bp.blogspot.com/-YyPrtshUpPU/UWMe2Kb7hVI/AAAAAAAAAXA/hlsgDnKaxLo/s320/8.7.3.+adding+filling+piece.jpg" width="320" /></a>Hammaslääkärin työkalulla sitten ujuttelen liima-sahajauhomassaa tarvittaviin koloihin ja aukkopaikkoihin. Ihan joka koloon sitä ei tulla laittamaan, pääasia on, että isoimmat alueet saadaan täytettyä. Pelkkään reikään massaa ei siis laiteta, mutta nekin alueet kovettuvat injektoidulla eläinliimalla.<br />
Tässä sitten pinseteillä tuupataan minimaalisen pientä alkuperäistä puupalaa kolon täytteeksi. Ne eivät todellakaan tule olemaan alkuperäisillä paikoillaan, suurin syy siihen ehkä on, että alkuperäisistä paikoista ei ole hajuakaan, sillä kaikki se irtomuhju on seilannut tuolla kannen sisällä mihin sattuu. Toiseksi, koska kyseessä on osa joka on molemmin puolin päällystetty, tarvitsee sen vain olla jokseenkin ehjä ja tukeva.<br />
<br />
Eri asia on, jos kyseessä olisi vaikka jokin näkyvä ja tärkeä kohta, josta ei tässä tilanteessa enää tiedettäisi miltä sen kuuluisi näyttää. Silloin ei randomisti tuuppailtaisi paloja mihin sattuu. <br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-P6Ut1yNU_1c/UWMe2_AAtXI/AAAAAAAAAXM/45omkUB2NcE/s1600/8.7.4.+partly+filled.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://4.bp.blogspot.com/-P6Ut1yNU_1c/UWMe2_AAtXI/AAAAAAAAAXM/45omkUB2NcE/s400/8.7.4.+partly+filled.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Filling parly done, now it is left to dry and then have to check how is it working.</td></tr>
</tbody></table>
Tässä vielä kuva osittain suoritetusta täytöstä sekä sen jälkeen on vielä pinnan kautta tiputeltu eläinliimaa rakenteeseen. Niin ja nuo valkoiset palat eivät ole sokeria, ne on styroksia ja kuten nokkelimmat ovat jo huomanneet, niiden tärkeä ja tarpeellinen tehtävä on pitää tuo pergamentti koholla jotta pääsen paremmin työskentelemään.<br />
<br />
Nyt täytetyt alueet ovat jätetty kuivumaan, tuli näes muita hommia. Esimerkiksi eräässä luostarissa tuli piipahdettua perjantaina työkeikalla ja tänään menikin aika tovin sen keikan valokuvien järjestämisessä. Käytiin nimittäin yksi hylly karttakirjoja läpi ja tehtiin pikainen kunto-, konservointi- ja kustannusarvio. Joka opuksesta otettiin kuva ja kirjattiin signum sekä vauriot, että kustannusarvio ylös.<br />
<br />
Vaan johan tässä oli taas purtavaa yhdelle kertaa, ensi keralla lisää tästä ja ehkä jostain muustakin, ettei ala tympimään. Jaa niin, laitetaas vielä kuva tähän, jotta uskotte, että minä itte.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-EOwP-PyhJRs/UWMkndIAVVI/AAAAAAAAAXQ/Po9yS7seIJk/s1600/injecting.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://4.bp.blogspot.com/-EOwP-PyhJRs/UWMkndIAVVI/AAAAAAAAAXQ/Po9yS7seIJk/s320/injecting.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yes, it is me, really, and working too.</td></tr>
</tbody></table>
Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-74692019786771433232013-04-01T09:58:00.001-07:002013-04-01T10:01:03.270-07:00Aprillipäivän kunniaksi pelkkää asiaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Viimeksi jäi pari pientä yksityiskohtaa puuttumaan Nekrologista. Ei oikeastaan sen kummempia kuin ne sisäkansien saranoinnit. Joten tässäpä kuva takakannen sisäsaranasta ennen ja sen jälkeen kun siihen on liitetty värjätty tekstiilipaikka. Paikka tekee saranasta siistimmän, mutta tuo toki lisää tukea kohtaan joka on jatkuvassa rasituksessa.<br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-dYsLX_QHdcA/UVmyBRQAPII/AAAAAAAAAUU/GXHS9Jytt-s/s1600/31.3.ready+back+hinge.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://3.bp.blogspot.com/-dYsLX_QHdcA/UVmyBRQAPII/AAAAAAAAAUU/GXHS9Jytt-s/s320/31.3.ready+back+hinge.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">The hinge of inner back cover after conservation...</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-fBFukFhE1vo/UVmyA7Cp-CI/AAAAAAAAAUQ/0aGy2w6KoxY/s1600/31.3.1.+ready+back+hinge+with+txtile+patch.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://3.bp.blogspot.com/-fBFukFhE1vo/UVmyA7Cp-CI/AAAAAAAAAUQ/0aGy2w6KoxY/s320/31.3.1.+ready+back+hinge+with+txtile+patch.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">...and after making it stronger and better looking with a textile patch</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Luostarin edustaja haki kirjan viime viikolla ja oli hyvin tyytyväinen. Ennen luovuttamista testasin myös, ettei se ihan heti leviä käsiin, kuten ne jotka ovat lukeneet edellisen postaukseni tietävät minun epäilleen.<br />
<br />
Mitäs muuta sitten on tapahtunut työn puolella?<br />
<br />
Viikon lopulla tein kokeilun Paraloid B-72:lla ( http://www.conservationresources.com/Main/section_40/section40_04.htm ) sekä eläinliimalla (http://www.plektratrading.com/index.php?node_id=11147). Otin pari pientä sahaamaani puunkappaletta ja sahanpurua, sitten liitin kappaleet toisiinsa sahajauhon ja liuoksena olevan Paraloidin kanssa, sekä toiset kaksi kappaletta jotka liitin samoin eläinliimalla.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-lU3aIVLZ7FM/UVm1IRSebEI/AAAAAAAAAUY/X-IF2GWCnVg/s1600/Paraloid+1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://2.bp.blogspot.com/-lU3aIVLZ7FM/UVm1IRSebEI/AAAAAAAAAUY/X-IF2GWCnVg/s320/Paraloid+1.jpg" width="282" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Two small pieces of wood before mending with Paraloid B-72</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-fKiSEuS_AT8/UVm1Iv8v6BI/AAAAAAAAAUk/5VaUzgscpHI/s1600/Paraloid+2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://3.bp.blogspot.com/-fKiSEuS_AT8/UVm1Iv8v6BI/AAAAAAAAAUk/5VaUzgscpHI/s320/Paraloid+2.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">After Paraloid B-72 and lots of sawdust</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Kokeilu liittyy konservoitavaan kirjaan jossa jokin ötökkä, tai ötökkäperhe on
ansioituneesti aterioineet alkuperäistä puukantta (joka on nahalla
päällystetty). Kuvassa näkyy sisäkannen "etulehti" joka on pergamenttia. Ja siis aika sievää muhjua on tuo taitteen puoleinen osa kansimateriaalista. Muualla se on hyvässä kunnossa. Tarkoitusolisi siis jotenkin saada kovetettua tuo muhjuosuus ja ehkä jopa hiukan pidemmälle imeytettyä liuosta joka tekisi huokoisesta puunosasta taas kovemman.<br />
<br />
Samalla liuoksen pitäisi olla sellaista joka ei imeydy liian vauhdikkaasti ja tule läpi sitten sisäkannen pergamentista ja ulkokannen nahasta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-_cZgPoe-9CQ/UVm5pdsLZ4I/AAAAAAAAAUo/B0ZnyA16yns/s1600/kansimuhjua.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://4.bp.blogspot.com/-_cZgPoe-9CQ/UVm5pdsLZ4I/AAAAAAAAAUo/B0ZnyA16yns/s400/kansimuhjua.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pest insects have had a party going on in this wooden cover of a 16th century book.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tästä lisää sitten myöhemmin kun päästään aiheeseen kunnolla käsiksi, eli kun huomenna tutkailen testikappaleita ja pohdin ja pähkäilen miten edetä, sillä mitään vastaavaa en ole vielää tehnyt.<br />
<br />
Tällä kertaa ei enempää, pääsiäisen löhöily on vienyt voimat.Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-91221489539396444532013-03-21T11:54:00.003-07:002013-03-21T11:54:49.345-07:00Noniin, palataanpa aiheeseen Nekrologi<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-mxaddPw7eiw/UUtJ65vKYPI/AAAAAAAAASo/DXjouHPTEgk/s1600/26.+spine+cleaning.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://4.bp.blogspot.com/-mxaddPw7eiw/UUtJ65vKYPI/AAAAAAAAASo/DXjouHPTEgk/s400/26.+spine+cleaning.jpg" width="211" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">The old material is needed to get off.</td></tr>
</tbody></table>
Nekrologissa päästiin viimeksi siihen pisteeseen, että kansiosan<br />
selkäruotoa pitää hieman siistiä.<br />
<br />
Kuten kuvasta näkyy, niin tuossa selkätukikankaassahan ne on nyt ne vihkojen uloimpien arkkien puuttuvat keskitaitteet. Tukikangas on ollut eläinliimalla selkään liimattuna.<br />
<br />
Eläinliima on kuivuttuaan kovaa, mikä toisaalta on hyvä kirjan selässä, se tekee siitä tukevan, mutta toisaalta se vie kokonaan jouston paperilta ja pikkuhiljaa sitten käypi niin, että se paperi ei kestä jännitystä.<br />
<br />
Eläinliima on siitä kiva, että sen saa pois lämmöllä tai kosteudella. . NEläinliima on siitäkin "kiva", että se tuppaa sitten haiskahtamaan kunsitä kostuttaa tai lämmittää, tosin itse olen niin tottunut kaikenmaailman raatojen hajuun tuolta muinaistekniikan puolelta, joten ei haittaa.<br />
<br />
Tuo kangas ei ole kiinni varsinaisessa kansiosan selkäruodossa, joten työnsin sinne väliin kapeita imupaperin suikaleita ja imupaperin ja kankaan väliin Hollytex-polyesteriharsoa (mainittu ainakin edellisessä postauksessa). Tämä siksi, ettei kosteutta menisi tuon kankaan läpi selkäkovikkeeseen joka on pahvia.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-6cjCH_s5BbM/UUtJ6mDXcfI/AAAAAAAAASk/U9rjo7XkKkc/s1600/26.3.+spine+cleaning.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://4.bp.blogspot.com/-6cjCH_s5BbM/UUtJ6mDXcfI/AAAAAAAAASk/U9rjo7XkKkc/s400/26.3.+spine+cleaning.jpg" width="207" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Water and scraping was the method.</td></tr>
</tbody></table>
Otin siveltimen, vettä ja lempityökaluni, hammaslääkärin työkalun. Sivelin vettä ohuelti muutamia kertoja poistettavalle alueelle, annoin hetken kostua ja sitten rapsutin hammaslääkärin työkalulla paperia ja liimaa pois. Tai no rapsuttaa on väärä sana, sillä se kostea paleri ja liima lähtee möhjänä pois. Yleensä vaati kaksi tai kolme kosteus ja rapsutuskäsittelyä samaan kohtaan. Siltikin liimaa väkisin jää kankaaseen, mutta se ei haittaa kunhan suurin osa on pois.<br />
<br />
Ja tältä se sitten näyttää poiston jälkeen, tummempana näkyy kohdat jotka ovat vielä kosteita.<br />
<br />
Kangas oli osin poikki ja ratkennut sieltä täältä, joten päälle liimattiin metyyliselluloosalla paksu japaninpaperisuikale, siihen päälle hollytex, imupaperi ja paino. Hiekkapussipainojen avulla kangas-japaninpaperiyhdistelmästä tulee hieman kourumainen, jotta se sitten vastaa sitä nidoksen hieman pyöristettyä selkää.<br />
<br />
Sitten olisi aika vihkojen yhdistämisen, eli kirjan sitomisen takaisin kasaan. Se oli sidottu nauhoille ja nauhoille se pitää sidottaman myös nyt. Kirjaa varten oli jo hankittuna juuri samanlaista nauhaa, 20 mm leveää. Langaksi valitsin lähes samanpaksuisen pellavalangan kuin alkuperäinen ommellankakin.<br />
<br />
Ompelu ei ole mitenkään erikoisen monimutkainen tässä rakenteessa. Otetaan viimeinen vihko ja nakataan se selälleen, sitten mennään vanhoja reikiä seuraten. Ensin reunasta sisään, jätetään lankaa hännäksi, seuraavasta ulos ja seuraavasta taas sisään ja tähän väliin tulee nauha. Poukkoillaan sisään ja ulos kunnes 3 nauhaa on paikoillaan ja tullaan toisesta päästä viimeisestä reiästä ulos. Sitten otetaan seuraava vihko ja reunasta sisään. Kun taas päästään toiseen päähän, lukitaan pisto sitomalla se jätetty häntä ja ommellanka yhteen. Otetaan kolmas vihko ja poukkoillaan taas toiseen päähän. Täällä sitten lukitaan pisto niin, että pujotetaan neula kahden ensimmäisen vihon välistä, koukataan langan ympäri ja pujotetaan neula lenkin läpi ja kiristetään (helppoa eikö!). Ja on muuten koko ajan muistettava, että se lanka kulkee sopivalla kireydellä kaikkien vihkojen läpi!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-JgXk-U56on4/UUtOfDffS2I/AAAAAAAAAS8/xRah3SfLZcA/s1600/27.1.+binding.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="145" src="http://1.bp.blogspot.com/-JgXk-U56on4/UUtOfDffS2I/AAAAAAAAAS8/xRah3SfLZcA/s640/27.1.+binding.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Basic sewing starting from lower right and around the bands to the other end and back again. Must remember to do lockstich in every end of the quire. Usually need more thread and then just continue with new one until needed to take another again.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Kuvassa on viimeisen eli ensimmäisen vihon ompelu menossa. Ompeleet kulkevat muutaman millin päästä nauhojen reunoista. Tämä siksi, että kun nidos kiinnitetään kansiin (ei tosin tässä konservointitapauksessa jossa se menee vanhoihin omiin kansiin joihin kajotaan mahdollisimman vähän) nauhojen pitää hiukan liikkua tuolla selässä jotta saadaan napakasti kiristettyä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-pKfhaza72vQ/UUtPnaQ0DZI/AAAAAAAAATE/DAjkN8w2QfY/s1600/28.1.+back+glueing.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="208" src="http://3.bp.blogspot.com/-pKfhaza72vQ/UUtPnaQ0DZI/AAAAAAAAATE/DAjkN8w2QfY/s640/28.1.+back+glueing.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">After binding the back is glued, here with methylcellulose (mc), because it does not wet the paper too much and that is for avoiding dirt removal lines. After plain glue a thick japan paper has been glued (mc) between the bands and the both ends.</td></tr>
</tbody></table>
Seuraavaksi selkä liimataan. Tässä tapauksessa se tehtiin sillä metyyliselluloosalla, muistattehan, että se kastelee vähemmän kuin tärkkelys. Ja sen jälkeen liimattiin vielä paksua japaninpaperia muualle paitsi nauhojen päälle. Tosin tajusin vasta myöhemmin, että tässä kun nauhoilla ei kiristetä kanteen, olisi voinut liimata suoraan nauhoillekin. Annetaan kuivua rauhassa ennen kun yhdistetään kansiin.<br />
<br />
Tässä tuo nidos on taipeenlyöntipuristimessa, selkä hakeutuu sopivasti alkuperäiseen muotoonsa, siihen johon se joskus 1800-1900 taitteessa on pyöristetty. Paperilla on muisti ja pitkä muisti onkin. Jokainen tietää sen rullattuaan joskus minkä tahansa paperin ja koitettuaan saada sen suoraksi taas.<br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-ksel1bcqj5g/UUtRC3AUiqI/AAAAAAAAATM/d6soEs-eAV0/s1600/29.+attaching+to+covers.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://1.bp.blogspot.com/-ksel1bcqj5g/UUtRC3AUiqI/AAAAAAAAATM/d6soEs-eAV0/s320/29.+attaching+to+covers.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">The covers are waiting for the re-binded book.</td></tr>
</tbody></table>
Tässä kuvassa on nyt sitten ommeltu nidos ja kannet joiden selässä näkyykin tuo liimattu japaninpaperi ruskean kankaan sijaan.<br />
<br />
Nauhat leikataan noin 5 millin pituisiksi vihkojen reunoista, sillä tämän kirjan kohdalla ei olla kansien etulehteä raotettu irti kannesta. Yleensä siinä käy nimittäin niin, että se tuppaa repeämään tai ainakin pullistumaan ja aiheuttaa sitten esteettisiä muutoksia. Tämän kirjan kohdalla niitä pyritään välttämään. Raotin ainoastaan tuota mustaa saranakangasta, ja koitan ujuttaa nuo nauhanpätkät sen alle. Liimasin myös tuohon nidoksessa näkyvään saranakankaan reunaan japaninpaperisuirut, jotka ovat myös sen noin 5mm yli saranan.<br />
<br />
Ne olisi tarkoitus ujuttaa sitten kannen saranan alle kunhan niteen selkä on liimattu kannen selkäosaan.<br />
<br />
Siihen käytin metyyliselluloosaa johon on hieman lisätty PVA:ta (kirjansidontaliima) pitävyyden takia. PVA ei ole poistettavissa (yksi konservoinnin kultaisia periaatteita joista aina silloin tällöin joutuu myös luopumaan), MUTTA se tulee sivellyksi ainoastaan kohtiin joissa on uutta materiaalia. Eli kannen selkäruodon japaninpaperi ja niteen selän joko japaninpaperi tai nauha. Ja nämä japaninpaperit ja nauhat ovat poistettavissa alkuperäisestä materiaalista esim. kosteuden avulla.<br />
<br />
Sivelin siis tuon liisteri-liimasekoituksen, asetin kirjan kansiinsa ja sen jälkeen kikkailin sellaisen asemoinnin, että osat ottavat yhteen ja pysyvät tiukasti yhdessä kuivumisen ajan. Käytin tuota jo edellämainittua taipeenlyöntipuristinta. Tuuppasin niteen oikein tiukasti kannen selkää vasten ja sitten laitoin koko paketin taipeenlyöntipuristimeen pitämään osat paikoillaan. Lopuksi laitoin vielä selän päälle hiekkapussipainot.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-1Qf6799zaSM/UUtTUA53K9I/AAAAAAAAATc/HHiePzXao7Q/s1600/30.1.+inside+hinge.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="331" src="http://1.bp.blogspot.com/-1Qf6799zaSM/UUtTUA53K9I/AAAAAAAAATc/HHiePzXao7Q/s400/30.1.+inside+hinge.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Attaching the binding to covers and planting the short bands and japan paper.</td></tr>
</tbody></table>
Tässä sitten ujuttelen seuraavana päivänä nauhoja ja japaninpaperia saranan alle. Ja tietenkin suuresti rakastamani hammaslääkärin työväline on paras kaverini tässä vaiheessa. Ja myös pinsetit ja pari spaattelia ja oisin toivonut myös toista käsiparia ja vähän kaikkea muutakin, mutta sain ne aika hyvin asemoitua paikoilleen.<br />
<br />
Sitten kannet kiinni, paitsi että väliin tietenkin hollytex ja imupaperisandwich imemään kosteus pois. Sitten kannet kiinni ja hiekkapussipainot vielä päälle ja taas odotellaan seuraavaan vaiheeseen.<br />
<br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-bMr8GqwDAdQ/UUtUe3cJX1I/AAAAAAAAATk/sn6pcZ1h0IU/s1600/31.1.+ready+front+hinge.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="322" src="http://4.bp.blogspot.com/-bMr8GqwDAdQ/UUtUe3cJX1I/AAAAAAAAATk/sn6pcZ1h0IU/s400/31.1.+ready+front+hinge.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Here is now the ready hinge after attaching the book.</td></tr>
</tbody></table>
Ja tässä nyt sitten liimattuna etukannen sarana. Koska ohjaajani ei ole ollut maanantain jälkeen paikalla, ja silloinkin vain piipahti, olen edennyt tässä ihan omaa vauhtia ja omine päätöksineni.<br />
<br />
Huomenna kuitenkin on ohjaaja paikalla ja keskustelemme siitä onko tuo saranaosa riittävän "siisti" vai laitetaanko siihen vielä musta paikka päälle.<br />
<br />
Rakoahan väkisinkin jää, koska kannet olivat revenneet irti ja saranakankaasta oli lähtenyt kuituja.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-PpDjsWD3_EM/UUtUh-AOPGI/AAAAAAAAAT0/TUDLraI1qdk/s1600/31.2.+ready,+open+in+the+middle.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="328" src="http://3.bp.blogspot.com/-PpDjsWD3_EM/UUtUh-AOPGI/AAAAAAAAAT0/TUDLraI1qdk/s400/31.2.+ready,+open+in+the+middle.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">It is open and working! Now in the monastery can be read their deads every day!</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Ja tässä vielä kirja kasassa ja avonaisena.<br />
<br />
Itse hieman epäilen tämän konservoinnin kestävyyttä, sillä kyseinen kirja on käyttökapistus ja käyttökapistus siinä mielessä, että se avataan joka päivä ja joka päivä luetaan sen päivän ammoin kuolleet.<br />
<br />
Olen ilmaissut kantani kestävyyden osalta heti alusta lähtien ja kirjan omistajataholle on kuulema myös tehty selväksi, että tämä ei tule olemaan kovin kestävä rakenne.<br />
<br />
Nyt voi tietenkin kysyä, että miksi näin sitten tehtiin ja se onkin hyvä kysymys joka itseäniki riivaa jatkuvasti, nimittäin missä menee kirjakonservoinnin ja korjauksen ero... siis, että jos olisi tehty perusteellisempi korjaus, joka olisi kestävämpi ja oisi ehkä hieman aiheuttanut esteettistä muutosta mm. etulehtiin, niin eikö se sitten enää olisi konservointia?<br />
<br />
Tästä aiheesta voisi keskustella tuntikausia ja kirjoittaa kirjasarjan, mutta sen sijaan tyydyn tekemään aiheesta laajennetun esseen tahi tutkielman jossain vaiheessa, kunhan saan lisää oppia kirjakonservoinnin maailmassa. Laajennetulla esseellä tarkoitan sitä, että helmikuussa koulutehtävänä palautin raakile-esseen, tahi tutkielman aiheesta ja se jäi erittäin keskeneräiseksi, sillä oikeastaan vasta tehtävän palautuspäivänä tajusin mistä minun oikeasti pitäisi se tehtävä kirjoittaa. Ja aion palata tähän aiheeseen ja saada jotain päätelmiäkin aikaiseksi.<br />
<br />
Tulette varmastikin kuulemaan lisää aiheesta.<br />
<br />Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-59237803187091107172013-03-20T11:16:00.000-07:002013-03-20T11:17:51.169-07:00Tutkimuksia ja nekrologiaaNyt on kolmas viikko työharjoittelua menossa ja lienee aika raottaa verhoa tuohon itse konservoinnin puolelle.<br />
<br />
Työn alla on useita projekteja, joista osa on, tällä hetkellä, puhtaasti tutkimusprojekteja. On selvitettävä etyleenioksidin käyttöä kirjojen puhdistuksessa mm. homeesta. Etyleenioksidi on ominaisuuksiltaan pienorganismeja tappava ja sitä on käytetty suuressakin mittakaavassa. Sen käyttö kiellettiin 2006 (ainakin konservointitarkoituksessa) ja vapautuu taas kuluvan vuoden syyskuussa konservoinnin tutkimuskäyttöön. En ole ihan vielä saanut selvyyttä siihen mitä minun pitäisi aineistoista tutkia, varsinkin kun ohjaajani Dr. Patricia Engel on mm. itse luennoinnut aiheesta. Mutta toisaalta asia oli minulle uusi, varsinkin kun sen käyttö on ollut kiellettyä oman konservointiopiskeluni aikana.<br />
<br />
Toinen tutkimusprojekti koskee mikro-organismeja, eli toisaalta sitä mistä etyleenioksidilla halutaan eroon. Pitää selvittää eri mikro-organismien sähköisiä varauksia ja olen myös tehnyt paperi dippauksia erilaisiin nesteisiin ja zoomaillut mikroskoopilla liuskojen kuivuttua jotta onko pintaan muodostunut kiteitä.<br />
<br />
Kolmas on nahan kutistumislämpötilan mittaaminen. Tässä testissä rapsutetaan tutkittavasta nahasta kuituja lasille, tutkaillaan mikroskoopin läpi kuivana, sitten laitetaan vettä ja objektilasi päälle ja lasi tuupataan pieneen aparaattiin jonka lämpötilaa isompi aparaatti nostaa hiljalleen. Samalla tarkkaillaan tietokoneen ruudulta mikroskoopin kameran lähettämää kuvaa ja kun kuidut alkaa nytkähdellä kutistuminen alkaa. Sitten kirjataan ylös lämpötilat monessa eri vaiheessa. Silloin kun yksittäiset kuidun osat nytkähtelee yksi kerrallaan peräjälkeen, silloin kun monta kuitua nytkii yhtäaikaa, sitten kun alkaa vauhti hidastua ja viimeiseksi siinä vaiheessa kun lasille alkaa joko muodostua ilmakuplia tai kun lämpö on haihduttanut veden.<br />
<br />
Niin ja miksi haluamme tietää nahan kutistumislämpötilan? No siksi, että mitä korkeampi, sen paremmassa kunnossa, näin niinkuin pikaisesti selitettynä. Erilaisilla parkituksilla ja nahoilla on eri kutistumislämpötiloja.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-f_wEA09D3Ao/UUn0UCp2EdI/AAAAAAAAAQo/-__L-xriqxk/s1600/mikroskooppisetti.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://4.bp.blogspot.com/-f_wEA09D3Ao/UUn0UCp2EdI/AAAAAAAAAQo/-__L-xriqxk/s320/mikroskooppisetti.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Überdyyber hi tech mikroscope with camera and heating unit.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr>
</tbody></table>
Vasemmalla siis itse mikroskooppi, joka on muuten täysi sähköisesti toimiva ja jossa korkeuksia ja tarkkuutta säädetään joystickillä (keskivaiheilla tuo pieni jossa violetihko näyttö) ja valotehoa mikroskoopin takana olevalla laitteella nappia painamalla.<br />
Mielestäni nämä molemmat ominaisuudet eivät ole mitenkään niin übermahtavat. Ensinnäkin himmeimmän valon kun koittaa saada sitä hiivatin nappia painelemalla niin useimmin se koko valo sammuu, kuin että saa sen himmeän. Ja miksi himmeä, siksi, että kamera ei osaa ottaa kuvaa jos on yhtään enempää valoa, koska sille on liikaa valoa.<br />
No tuo korkeuden säätö nyt menee aika sutjakkaasti joystickillä, mutta tarkkuden säätö taas ei, vaikka siinä onkin ns. kaksivaiheinen säätötapa, silti tuntuu jotenkin luontevammalta säätää käsin jostain skoopin kyljessä olevasta kiekosta hitaasti kääntäen.<br />
Tuo pieni loota tuossa skoopin tasolla (joystickin vasemmalla) on se loota johon se lasilevy jossa on niitä kuituja, tuupataan. Läppärin alla on sitten se lämmitystä ohjaava kapistus. Aika iso siihen hommaan, mutta ehkä siinä on muitakin hienoja toimintoja.<br />
Ja tietsikan näytöllä näkyykin musta ruutu, tuohon kuva sitten ilmestyy kun kaikki on kohdallaan, sitten vaan napsimaan ja tallettamaan haluamiansa kuvia.<br />
<br />
No ehkä jotain muutakin kuin vain tutkimusta, joka käsittää joko tietokoneella tai mikroskoopilla kökkimistä.<br />
<br />
Kirjoja, niitä piisaa, olen nyt purkanut, paikannut ja sitonut uudelleen erään luostarin nekrologin. Normisettiä, sidos rikki, langat repsottaa, sivut sinkoilee ja niissä on repeämiä ja kaiken kukkuraksi kannetkin putoaa. <br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-UzlARuMZdds/UUn2W9FfqVI/AAAAAAAAAQw/6zgKabdVP6Y/s1600/3.+back+construction.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="287" src="http://3.bp.blogspot.com/-UzlARuMZdds/UUn2W9FfqVI/AAAAAAAAAQw/6zgKabdVP6Y/s400/3.+back+construction.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Oh no, it is broken! The back is loose and the bindingthreads are worn out.</td></tr>
</tbody></table>
Tässäpä hieman osviittaa aiheesta. Varsinainen nide on täysin irti kansista, etulehtien saranat ovat revenneet (tuo musta suikale kun näkyy tuossa vasemmalla kannen reunassa) ja sidontalangatkin repsottaa. Teos on nauhoille sidottu ja kaikki kolme olivat poikki etu- ja takakannen puolelta. <br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-MVao_0y6M60/UUn2bsgP0AI/AAAAAAAAARE/lhCfjRbCo2Y/s1600/21.+basic+problems+3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="236" src="http://2.bp.blogspot.com/-MVao_0y6M60/UUn2bsgP0AI/AAAAAAAAARE/lhCfjRbCo2Y/s400/21.+basic+problems+3.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">The outer ark of a at least half of the quires was torned apart.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Perusongelmia oli mm. useissa vihoissa uloimman arkin täydellinen katkeaminen taitoskohdastaan. Nämä pitää sitten yhdistää toisiinsa ja myös niin, että arkin koko ei muutu, eli ne pitää saada juuri oikealle etäisyydelle toisistaan, mikä on vaikea päätellä tuosta, kun paperia selvästi myös puuttuu keskeltä.<br />
Monissa arkeissa oli myös osittaista repeämää enimmäkseen arkkitaitteen alareunassa ja useimmissa, ellei lähes kaikissa, on taitteessa repeämää myös ommelreiän kohdalla kun ommellanka on vetänyt arkkia auki viimeistään siinä vaiheessa kun teos on alkanut kulumaan enemmän ja nide on päässyt liikkumaan kansissaan.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-d3Peqsip3Rw/UUn2ZmyE18I/AAAAAAAAAQ8/Shb_A-BOYNo/s1600/20.+basic+problems+2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="223" src="http://2.bp.blogspot.com/-d3Peqsip3Rw/UUn2ZmyE18I/AAAAAAAAAQ8/Shb_A-BOYNo/s400/20.+basic+problems+2.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Basic problems in the pages that are loose in broken bindings.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Sidoksen hajoaminen ja sivujen irtoaminen aiheuttaa tietenin myös sivujen reunoihin vaurioita. Toki näitä voi syntyä myös silloin kun sidos on ehjä, mutta enemmässä määrin sivujen ollessa irrallaan tai löysänä. Kirjan kansien tehtävä kun on suojata sivuja.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-ievJGmax4_Q/UUn4HhpNDxI/AAAAAAAAARI/5YEfeQcCZmY/s1600/tyo%CC%88n+touhussa+2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="282" src="http://2.bp.blogspot.com/-ievJGmax4_Q/UUn4HhpNDxI/AAAAAAAAARI/5YEfeQcCZmY/s400/tyo%CC%88n+touhussa+2.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Attachin the patch, which is 3,5grams japan paper. Breath and loose the patch.</td></tr>
</tbody></table>
Ja tässä sitten pikku kätöseni laittavat ohuen ohutta (3,5g) japaninpaperia metyyliselluloosalla repeämien päälle paikaksi. Käytössä on aivan mahtava sivellin Museoiden hankintakeskuksesta, jossa toisessa päässä siis sivellin ja toisessa ikäänkuin taittoluu. Ensin sutaiset hieman liisteriä, sitten asetat paikkamateriaalin ja samalla pyöräytät siveltimen ympäri kädessäsi ja avot! taittoluu on läsnä ja sillä on kiva silotella paikka sitten tasaiseksi.<br />
<br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-fsM0Te-APRM/UUn46gDb4WI/AAAAAAAAARQ/TcDasyMJ5AE/s1600/setting+the+pages+with+help.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="276" src="http://4.bp.blogspot.com/-fsM0Te-APRM/UUn46gDb4WI/AAAAAAAAARQ/TcDasyMJ5AE/s400/setting+the+pages+with+help.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Setting the upper ark for mending with help of intact page under it.</td></tr>
</tbody></table>
Ja kun mainitsin, että täysin revenneiden arkinpuolikkaiden asemoiminen ei ole helppoa, niin apu on lähellä. Yhdistettävien puolikkaiden alla on läpikuultava polyesteriharsokangas ja sen alla on ehjä arkki. Keskellä näkyvä valkoinen suikale on imupaperia, ja sekin on harson alla. Sitten asemoidaan puolikkaat alemman arkin mukaan, asetetaan painoja päälle, että puolikkaat pysyvät paikoillaan, levitetään liima-aine (se metyyliselluloosa) ja asetetaan paikkamateriaali (se 3,5g). Tässä tilanteessa kun puolikkaat täysin irti, laitoin kaksi kerrosta japaninpaperia. Tuo imupaperin suikale tuossa alla sekä suojaa alempaa arkkia liimalta, että imee liian kosteuden ylemmästä arkista.<br />
Paikat laitettiin vähän kastelevalla metyyliselluloosalla, eikä esimerkiksi vehnätärkkelysliisterillä, sen vuoksia, että kirjan sivuja ei voida pestä käyttettyjen erilaisten musteiden takia. Ja mitä se nyt haittaa jos ei pestä? Ei sen kummempaa kuin, että kosteus paperissa aiheuttaa lian siirtymistä ja sitten olisi likarantuja paikka-alueiden ympärillä.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-_1BzJ8bHX7s/UUn6P0Ux3rI/AAAAAAAAARY/2L47U_gZxZA/s1600/the+edge+2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="196" src="http://2.bp.blogspot.com/-_1BzJ8bHX7s/UUn6P0Ux3rI/AAAAAAAAARY/2L47U_gZxZA/s400/the+edge+2.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Worn out corners were fixed with alcohol, animal glue and pressing under weigth.</td></tr>
</tbody></table>
Kansipahvien kulmat olivat kuluneet oikein urakalla. Päällystysmateriaali oli kulunut kokonaan pois ja pahvi oli palstoittunut.<br />
Kulmiin tiputeltiin siveltimellä alkoholia ja sitten toisella siveltimellä ohutta eläinliimaa. Tämän jälkeen kulmien päälle laitettiin painot. Kerrokset liimaantuivat taas yhteen ja painon avulla myös käyristynyt kulma suoristui.<br />
Mutta miksi ihmeessä sinne nyt alkoholia tiputeltiin? Ihan vaan siitä syystä, että se ikäänkuin avaa tien eläinliimalle ujuttautua joka paikkaan, eli se tavallaan rikkoo pintajännitystä, jos se on helpommin ymmärrettävä selitys.<br />
<br />
Mutta nyt on tullut kovasti paljon tekstiä taas, joten sulatelkaa tähän asti ja seuraavassa postauksessa sitten lisää, varsinkin kun nyt loppuviikosta kirja on valmis ja saa napsittua sitten valmiista kuvia.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-66256673644326458622013-03-10T03:35:00.000-07:002013-03-10T03:36:24.486-07:00Grüß Gott<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Täällä sitä nyt ollaan, Itävallassa, Hornissa, alle 6500 asukkaan kaupungissa. Asuntoni käsittää kaksi huonetta talossa jossa on 8 asuntoa, 4 per kerros. Kerroksissa yhteiset keittiö, wc ja kylpyhuone. Kellarissa pyykkikone ja oleskeluhuone jossa mm. kahvi/kaakaoautomaatti, 50 senttiä kuppi. Tämä on vähän niinkuin yksityinen Hoas, sillä mm. huoneen seinässä on puulista johon ainoastaan saa kiinnittää julisteita.<br />
<br />
Kuten kaikki, ainakin kotimaiset, lukijani tietävät, jotakuinkin tältä näytti lähtöpäivän aamu (3.3.) Helsingin lentokentällä noin klo 7.30.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-BaZ5vswNUM8/UTxYvSJjQrI/AAAAAAAAAPU/D_4jn9ihmL4/s1600/la%25CC%2588hto%25CC%2588aamu+kenta%25CC%2588lla%25CC%2588.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="179" src="http://1.bp.blogspot.com/-BaZ5vswNUM8/UTxYvSJjQrI/AAAAAAAAAPU/D_4jn9ihmL4/s320/la%25CC%2588hto%25CC%2588aamu+kenta%25CC%2588lla%25CC%2588.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">The morning I left at Helsinki airport 3.3.2013 at 7.30 o'clock</td></tr>
</tbody></table>
Lennolla oli mukana Myanmarin delegaatio, siksi meidät vietiin lentokenttäbussilla johonkin aivan toiseen päähän kenttää, jossa poliisit odotteli ja rakennuksen seinässä luki VIP Presidentti. Olin viimeinen koneen portaille noussut bussin porukasta ja katselin kun paikalle kyörättiin punaista mattoa.<br />
<br />
Lento ei kauaa kestänyt, mutta olimme myöhässä sillä Myanmarilaisten (noin 40) pakkautuminen koneeseen vei hiukan aikaa, samoin poistuminen, sillä vaikka kuulutettiin, että Myanmarilaiset poistuvat etuovesta (90% heistä olivat koneen takaosassa) ja muut sitten takaovesta, niin joku urpo ihan vieressäni päätti seistä siinä koneen käytävällä koko sen ajan kun em. Myanmarilaiset kävelivät koneen halki matkalaukkuineen, isoine videokameroineen jne...<br />
<br />
Mutta lopulta pääsimme mekin ulos, odottamaan myöhässä olevia matkalaukkuja. Tässä vaiheessa aloin tajuamaan, etten ehkä mitenkään tule ehtimään Horniin klo 14.00 jolloin olin sopinut tapaavani vuokraisännän talon edustalla. Tämä tunne vahvistui siinä vaiheessa kun ostin asemalta junalipun ja minulle tulostettiin lista vaihtopysäkeistä ja paperin lopussa luki, että junamatka (noin 90 km) kestää 2 tuntia 50 minuuttia, joka oli vähintään tunnin kauemmin, kuin olin itse ennen lähtöä katsonut paikallisen rautatieyhtiön sivuilta. Ja tietenkään en mistään papereistani löytänyt vuokraisännän puhelinnumeroa. Tekstiviesteilin sitten Mirkalle, serkulleni, jotta voisiko internetistä etsiä numeron. Lopulta oikea numero löytyi ja tankerosaksankielinen viesti, jossa ilmoitin olevani juna-asemalla klo 14, voisimmeko siellä tavata, lähti vuokraisännälle. Kun vastaus, Ist Ok, saapui pystyin jo hiukan nauttimaan junamatkasta ja rennommin ruksimaan välipysäkkejä jotta löytäisin oikeat vaihtoasemat.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-PPoszsGlHlU/UTxbCVvcJ8I/AAAAAAAAAPk/KgwN3Ef9Drs/s1600/bahnhof+horn+5.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://2.bp.blogspot.com/-PPoszsGlHlU/UTxbCVvcJ8I/AAAAAAAAAPk/KgwN3Ef9Drs/s320/bahnhof+horn+5.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Horn railwaystation, the first thing I see while waiting the train </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;">to stop</td></tr>
</tbody></table>
Ja vihdoin kaikkien vaihtojen ja yhdellä kiskoparilla suuntaansa matkaamisen jälkeen tämä näky odotti minua kun siirryin junan eteiseen odottamaan junan pysähtymistä. Ensimmäisenä mieleen tuli lännenelokuvissa olevat preerioiden postivaunuasemat. Juna itse oli myös vain yhden vaunun mittainen ja mikälie voimanlähteenä.<br />
<br />
Myöhemmin ensimmäisellä viikolla matkustin lisää junalla, yksi kiskopari suuntaansa jälleen ja vain yhden vaunun mittainen. Ja yhtä hauskan näköisiä paikkoja matkan varrella.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-oeeLnjkVSck/UTxcMWJKUPI/AAAAAAAAAPs/cVwP7plYoBI/s1600/talo.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="179" src="http://4.bp.blogspot.com/-oeeLnjkVSck/UTxcMWJKUPI/AAAAAAAAAPs/cVwP7plYoBI/s320/talo.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">The house I will be living the next three months.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ja tässä talo jossa on kotini 31.5 asti. Nuo korkeat ikkunat ovat kesähuoneeni ikkunat ja tuon huoneen takana on vielä toinen huone. Ja huoneistani pääsee sitten suoraan keittiöön. Se ei välttämättä ole niin kiva asia, sillä kaikkien kokkailut tapahtuu minun oveni takana. Onneksi tällä hetkellä samassa kerroksessa asuu vain yksi henkilö lisäkseni. Joka tosin alkaa aamiaiskokkailunsa joskus heti kuuden jälkeen, mutta on onneksi hiljaista sorttia.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-X0w2vUltYyo/UTxc93Cl3uI/AAAAAAAAAP0/PsTXC5VE4QU/s1600/kunsthaus+1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="179" src="http://1.bp.blogspot.com/-X0w2vUltYyo/UTxc93Cl3uI/AAAAAAAAAP0/PsTXC5VE4QU/s320/kunsthaus+1.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kunsthaus Horn, far left the door to my workplace</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Työharjoittelupaikalle on noin 20 minuutin rento kävelymatka. Kunsthaus Horn sijaitsee aivan keskustassa ja no, keskusta täällä ei ole järin koolla pilattu. Mikä ei kyllä lainkaan haittaa. Oikea puoli, nuo holvikaarikerrokset, on 1500-luvulta, kuulunut osaksi paikalliseen linnaan (jossa en ole vielä käynyt) ja muu osa on barokin ajalta. Kunsthaus Hornissa on mm. majoitusta ja ruokaravintola, josta en tiedä onko se sama ravintola missä tulee olemaan jokin jazz-keikka kuun loppupuolella. Ja jos rakennuksen nimi on Kunsthaus, siellä tapahtunee kaikenlaista muutakin, taiteeseen liittyvää. http://kunsthaus-horn.at/pages/ueber-uns.php?lang=EN<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-Jdu9nei2Fig/UTxeehUT94I/AAAAAAAAAQE/TvZQx4WgT84/s1600/isot+ikkunat.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://1.bp.blogspot.com/-Jdu9nei2Fig/UTxeehUT94I/AAAAAAAAAQE/TvZQx4WgT84/s320/isot+ikkunat.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">The room where I work at this moment the most of the time.</td></tr>
</tbody></table>
Sain heti alkuun työn alle nekrologin 1800 luvulta ja työhuoneeksi kuvan huoneen jossa aloitan aamusin avaamalla noin kolmemetriset ikkunaluukut, tai ainakin ne näyttävät kolmemetrisiltä.<br />
Meillä on työskentelyyn käytössä kuivahuone, märkähuone, pieni puutyöhuone, pieni metalliverstas, tuo kyseinen huone jota laboratorioksi sanotaan sekä vielä yksi iso huone jossa tällä hetkellä kirjasto, tai no kuitenkin alan kirjallisuutta. Niin ja Dr. Patricia Engelin toimisto. Jossa myös vapaaehtoinen Frau Pöll työskentelee torstaisin hallinnollisten asioiden parissa Dr. Engelin apuna.<br />
<br />
Ensimmäisellä viikolla kävimme myös pormestarin pakeilla, koska pormestari on koko työharjoitteluorganisaationi pomo. Ei sitä kovin usein käydä pormestarin luona istuskelemassa kun aloittaa työharjoittelun. Valitettavasti pormestarista en ottanut valokuvaa, mutta kiinnostuneet voivat googlata Jürgen Maierin. <br />
<br />
Suurin osa paikallisista tervehtii jatkuvalla syötöllä, vaikkakin punainen partani ja punaruudulliset lökäpöksyt ja arvatenkin myös nenäkoru on herättänyt hieman huomiota.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-3pAlOuC1PYg/UTxgC4fYpQI/AAAAAAAAAQY/YuNh4cjuBVo/s1600/mia%25CC%2588+muurilla+3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://3.bp.blogspot.com/-3pAlOuC1PYg/UTxgC4fYpQI/AAAAAAAAAQY/YuNh4cjuBVo/s320/mia%25CC%2588+muurilla+3.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">By the old city wall</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Varsinaisesta työstä kerron sitten seuraavassa postauksessani, toivottavasti pian. Sillä eipä täällä iltaisin niin kovasti puuhaa ole. Jonkin verran tulee kuitenkin tehtyä tutkimustyötä projekteja varten.<br />
<br />
Perjantaina olisi tosin ollut mahdollista mennä elokuviin katsomaan Richard Gereä dupattuna tai paikalliseen ravintolaan, jossa oli Metal Night.... no en kuitenkaan mennyt. <br />
<br />
Ai niin, täällä on siis kevät, aurinkoista, plussan puolella mennään, vaikkakin tulevalle viikolle lupailtiin takatalvea, mutta viikonlopun lumisateet ovat olleet enemmänkin öisiä vesisateita.<br />
Hiukan huvittaa kun väki kulkee toppatakeissa pipo syvällä korvilla ja itse huitelen hupparissa, koska muuten on kuuma.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-39372507430857166562013-02-17T19:54:00.002-08:002013-02-18T11:44:09.740-08:00Silmäkarkki osa 2: The Tuplakoptisidos<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Olipa kerran kirjansidontakurssi Sastamalassa (tai on niitä aika usein ja on tullut usein käytyäkin paikalla) ja olipa raparperiparkittu vuohennahka, raakanahka, pahvi, vehnäjauholiisteri, paperi, pellavalanka ja näppärät sormet. Kuvassa kaikki muu paitsi näppärät sormet.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-Jfysp7H04_I/USGjm-MiCgI/AAAAAAAAAO0/5j9Xf8FnZVg/s1600/tuplakoptin+osat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="322" src="http://4.bp.blogspot.com/-Jfysp7H04_I/USGjm-MiCgI/AAAAAAAAAO0/5j9Xf8FnZVg/s400/tuplakoptin+osat.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<br />
Tarkan suunnittelutyön (eli: äh, millasen kannen mä teen, miten mä kuvioisin sen, monta paperii mä laitan jne...) jälkeen on siis saatu jo kaikki osat valmiiksi kokoomista varten. Tässäpä muuten kuva päätyompeleen teosta.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-XPz2udHCVi8/USGjrbbFt4I/AAAAAAAAAO8/qQ6XBIyeMdg/s1600/pa%25CC%2588a%25CC%2588tyompeleen+tekoa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="http://3.bp.blogspot.com/-XPz2udHCVi8/USGjrbbFt4I/AAAAAAAAAO8/qQ6XBIyeMdg/s400/pa%25CC%2588a%25CC%2588tyompeleen+tekoa.jpg" width="400" /> </a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ja lopullinen noin A5 kokoinen omin pikku kätösin tehty ikioma tuplakoptisidos, jota en ole edes raskinut mihinkään käyttää =D</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-EUwnCxhjtH8/USGjjfnOZSI/AAAAAAAAAOs/gVcABtjqeF8/s1600/kopti+valmis.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-EUwnCxhjtH8/USGjjfnOZSI/AAAAAAAAAOs/gVcABtjqeF8/s400/kopti+valmis.jpg" width="381" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-XPz2udHCVi8/USGjrbbFt4I/AAAAAAAAAO8/qQ6XBIyeMdg/s1600/pa%25CC%2588a%25CC%2588tyompeleen+tekoa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-24538559317999988272013-02-16T16:29:00.002-08:002013-02-16T16:29:33.197-08:00Vähän silmäkarkkia, yksi kerrallaan<a href="http://2.bp.blogspot.com/-sQd7_xgsxNg/USAWnRpETVI/AAAAAAAAAOQ/bTBzSEnqjWc/s1600/DSCF0117_1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a><br />
Laitan pikkuhiljaa pientä kuvakavalkadia kirjoista jotka olen itse sitonut. Ja koska kone tökkii kovasti nyt parhaillaan niin laitan sitten yksi opus kerrallaan, onpahan sen myötä blogattavaa moniksi moniksi pitkiksi illoiksi =)<br />
<br />
Ensimmäiseksi Mervin ja Rikun hääkirja. Kannet tammea, tehty kahdesta palasta (kone ei suostu lataamaan kuvaa kannen sisäpuolesta, koitan lisätä myöhemmin) yhdistämisessä käytetty luuliimaa. Sydän pronssia, kiinni messinkinauloilla. Teksti on poltettu, "nemo nisi mors = ei mikään muu kuin kuolema saa meitä erottaa", Katarina Jagellonican vihkisormuksen perusteella valittu tuo teksti.<br />
<br />
Siniset sivut on itse tehty kaupan hedelmäpahveista, valkoiset on ihan peruspaperia, kannet on sidottu hamppunyörein ja päissä on pronssilankaspiraalit. Kirjalle on myös rasvaparkittu vuohennahkainen säilytys"laukku" joka on värjätty siniseksi morsingolla (kyyppivärjäys).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-sQd7_xgsxNg/USAWnRpETVI/AAAAAAAAAOQ/bTBzSEnqjWc/s1600/DSCF0117_1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="444" src="http://2.bp.blogspot.com/-sQd7_xgsxNg/USAWnRpETVI/AAAAAAAAAOQ/bTBzSEnqjWc/s640/DSCF0117_1.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-EtjjBXrGZW0/USAWaz3o1JI/AAAAAAAAAOI/Bs0l7iA1vSI/s1600/DSCF0114_1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="430" src="http://4.bp.blogspot.com/-EtjjBXrGZW0/USAWaz3o1JI/AAAAAAAAAOI/Bs0l7iA1vSI/s640/DSCF0114_1.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-KPD8xlhY1vc/USAWpPZbQKI/AAAAAAAAAOY/N-mHH-FBw50/s1600/DSCF0122_1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="342" src="http://4.bp.blogspot.com/-KPD8xlhY1vc/USAWpPZbQKI/AAAAAAAAAOY/N-mHH-FBw50/s640/DSCF0122_1.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Jotain muuta sitten seuraavalla kerralla.<br />
<br />
<br />
Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-38212145533739849032013-02-13T12:16:00.003-08:002013-02-13T12:16:42.527-08:00Anteeks kauheesti...<br />...mutta mitä järkeä on riivata ihmisiä blogilla, jossei sinne IKINÄ kirjoita. Tai no, ei kai reilu kuukausi ole ikinä, eihän?<br />
<br />
Okei, koitan saada jonkinlaisen selvityksen aikaiseksi siitä mitä on viimeisen reilun kuukauden aikana tapahtunut.<br />
<br />
Meillä
oli M E T O D O L O G I A A ja se oli ihan kamalaa, en ole ikinä
kuullut niin paljon "sivistyssanoja" kerralla, jotka voisi aivan hyvin
korvata ihan normaaleilla sanoilla. Olen kyllä kuullut, että kyseisellä
aineella on kannattajiakin ja osa niistä on jokseenkin ainakin
semi-järkeviä kavereitani, mutta hei OIKEESTI, jos materiaalia on kilo,
niin ehkä 10 grammaa koskee omia opintojani. No siitä on EHKÄ
suoriuduttu. Maanantaina oli tentti ja kirjoitustehtävän palautus, uskon
suoriutuneeni nippa nappa arvosana ykkösen edestä, ainakin olin
kaikkina luentopäivinä paikalla ja yritin. Kaikkeni tein, mutta en ehkä
osannut huutaa ajoissa, että havuja perkele! Jännitämme siis vielä
hieman, joutuuko uusimaan jotain tämän aiheen tiimoilta ja sainko
tenttivastauksillani suututettua konservoinnin yliopettajan Tuulan joka
kyseistä aihetta "opetti", eli näytti lukemattomia powerpoint slaideja.<br />
<br />
Konservointitenttikurssi
menee salakavalasti iltahommina muiden aineiden ohella, eli raaka
totuus on, etten ole käytännössä tehnyt y h t ä ä n mitään sen eteen,
ainakaan tammikuun alun jälkeen. Pakko aloittaa ja pian! Noin 18
sivuisen tutkielman palautuspäivä on 25.2. ja pp esitys 1.3. Meillä
muuten rakastetaan powerpointteja, pitäisi ehkä kysyä, että jos niiden
tarkoitus on opettaa meille esiintymistaitoja ja pp:n tekoa, niin
saisiko siitä jotenkin hyväksiluvun, olen ehkä jo osoittanut osaamiseni
tässä asiassa.<br />
<br />
Pääasiallinen kurssi, mikä meillä nyt on ollut menossa jo ikuisuuden, on niinkin mielenkiintoisen (kröhöm) kuuloinen kuin:<b> Innovaatioprojekti</b>.
Meidät jaettiin kahteen ryhmään. Oma ryhmäni sai tehtäväksi 8 mappia
joissa on yhteensä 460 muovitaskua, joissa on papereita jotka ovat osin
kiinni muovissa. Värimalleja rakennusten ulkomaaleista, tehty joskus
80-luvulla. Tehtävänä on siis poistaa sivut muovitaskuista ja laittaa ne
uusiin muovitaskuihin, noin niinkuin lyhykäisyydessään.<br />
<br />
Kuulostaa
urpolta, mutta ei se sitä ole. On etsittävä muovitaskut jotka ovat
käytännössä hyväksi havaittua materiaalia, tässä tapauksessa se tulee
olemaan polyesteriä johon on himpun verran lisätty polyeteeniä
joustavuuden takia. Siitä ei pitäisi haihtua mitään haitallisia kaasuja
yms. Tämän tiimoilta ostimme myös ihan tavallisia muovitaskuja kaupasta.
Ajoimme näytteistä FTIR-analyysit ja saimme selville, että kaupan
muovitaskuista ainakin osa on polypropyleeniä, joka on itse asiassa ihan
ok. paperien säilytyksen kannalta. Ne vanhat taskut olivatkin sitten,
"yllätys" PVC:tä. Kaupan muovitaskuista laitoimme kappaleet sekä valo-,
että lämpöikäännytykseen tarkoituksena FTIR-spectrometrin avulla
tutkailla minkälaisia muutoksia niissä ehkä tulee. Kunhan saamme sitä
yberdyber-hyvää polyesteritaskua (mikä on muuten läpäissyt P.A.T
standardit, ettäs tiiätte! Se tarkoittaa muuten Photographic Activity
Test ja tuolta voi lukea lisää:
https://www.imagepermanenceinstitute.org/testing/pat ) niin laitamme
siitäkin kappaleet ikääntymään. Hurrrrjan tieteellistä...no ei ihan,
mutta kyllä se jotain kertoo kuitenkin.<br />
<br />
Muovitaskujen
lisäksi selvittelimme mihin ne muovitaskut sitten laitetaan. Ei enää
niihin perusmappeihin, eihän. Ei niin, vaan tilasimme mm. negatiivien
säilytykseen suunniteltuja kierrekansioita, ne ovat itseasiassa
suljettavia laatikoita missä on tuo mappimekaniikka. Tämä sitten suojaa
mm. valolta ja pölyltä. Kahdeksassa mapissa on kaksi sarjaa. Toinen
menee arkiston perukoihin ja toinen tutkijakäyttöön. Jälkimmäisestä
haluttiin "sidotumpi", ettei värimalliarkit katoa pitkäkyntisten mukaan.
No mehän sitten mietittiin yhtä jos sun toista "sidostapaa", ja mikään
ei oikein kelvannut, kun aineiston pitäisi olla yhtä helposti
selattavissa kuin mapeissa. Voi äiti. No kaiken pähkäilyn jälkeen
testasimme mappien renksujen hitsaamista yhteen
valokaarihitsilaitteella. Tämä sitten hyväksyttiin. Jos jonkun joskus
tarvitsee saada se aineisto irti, niin leikkelee sitten ne muovitaskut
irti. Niin ja ne muovitaskut vielä sinetöidään siltä auki olevalta
sivultaan joko ompelemalla tai kuumasaumaamalla. Ehkä todennäköisesti
ompelemalla, sillä osasta värimalleja varmaan aina vaan irtoaa jotain
ainehia (ainakin osa on tahmeita) ja jos ne on täysin suljetussa
muovitaskussa, sinne muodostuu varmasti jokin jännittävä mikroilmasto.
Tätä pohdimme vielä, kunhan saamme ne yberdybertaskumme, että voimme
tehdä kuumasaumaus- ja ompelukokeet (ihan vaan koneella surrautetaan!)<br />
<br />
Eikös
kuulosta vallan innovatiiviselta ja varsinkin erittäin paperiselta! No
on tämä innovatiivista ja ihan mielelläni olen juuri tässä ryhmässä,
haasteita on ollut mm. paperin irrottamisessa PVC-muovista. Voin sanoa
teille, että jos teillä on muovitaskussa paperi joka on jumahtanut
siihen muoviin kiinni (käsi ylös kelle on näin aina silloin tällöin
käynyt) niin leikkaa varovasti se muovi reunoistaan niin että kun se
irtoaa niin se on kahdessa osassa (tämä helpottaa työskentelyä) ja
sitten laita se, jos ei löydy sopivaa muovipussia (kahden litran
minigrip on A4:lle sopiva kun leikkaa vielä sen reikäreunuksen pois)
niin vaikka sitten sellaisenaan omaan pakastimeesi yöksi. Seuraavana
päivänä ota se pakastimesta ja tadaa, muovi irtoaa paperista kuin
itsekseen. Ainakin meidän tapauksessa näin kävi, en ota vastuuta siitä
mitä siinä paperissasi mahdollisesti on, jos se ei irtoa.<br />
<br />
Tässäpä
nyt nämä kiireimmät sitten, jotain ihmeteltävää teille rakkaat
lukijani, kunnes taas saan aikaiseksi jotain missä olisi kuviakin!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-8246108331769823952013-01-10T09:41:00.005-08:002013-01-10T09:46:12.004-08:00Oho, melkein kuukauden joulutauko!Tämmöstä se on, aina kun alan jotain blogia pitämään se meinaa lopahtaa het ko lehmän häntä. Ja nyt on melkein kuukasi viimeisestä postauksestani...<br />
<br />
En nyt jaksa plärätä kuvia koneelta tms. joten kerron vain hiukan mitä koulussa on tullut tehtyä.<br />
<br />
Tänään olen mm. hionut savea pellavakankaan palalla, pyyhkinyt otsaani oravankarvoilla ja kullittanut...eikun kullannut. Eli meillä on menossa kehyskonservoinnin kurssi, ei ihan mun alaani, kun olen niin kovasti kirja- ja arkisto-orientoitunut. Muuten olisin kovasti innoissani, mutta kun haluaisin oppia enemmän tuosta omasta suuntauksestani. Työskentelen kuitenkin reippaasti ja ahkerasti.<br />
<br />
Mitä me sitten olemme tehneet? Saimme kaikki pienen pätkän muodokasta profiililistaa, jonka sitten pohjustimme ensin vesi+eläinliima-liuoksella. Seuraavana päivänä pohjustimme sen gessolla, useaan kertaan siveltiin, ainakin yksi ohut kerros ja 5 paksumpaa kerrosta. Se olisi pitänyt saada uskomattoman tasaisesti ja ilmakuplattomasti tehtyä, arvatkaa vaan kävikö näin, no ei tietenkään. Tänään hioimme sitä gessoa tasaiseksi ja levitimme noin puolikkaalle palalle punaisen polymentin, joka tulee kultauksen alle. Polymenttia levitettiin myös ensin yksi ohut kerros ja sitten peittävyydestä riippuen 2-5 paksua kerrosta. Jokaisen levityskerroksen jälkeen kyseinen kerros kiillotettiin pellavakankaalla. Mitä kiiltävämpi polymentti, sen kiiltävämpi ja tasaisempi kultaus kiillotettuna.<br />
<br />
Polymentin levittäminen onnistui jokseenkin hyvin, mutta se ei tietenkään poistanut niitä gessokerroksen epätasaisuuksia, mutta mitä hyötyä olisi tehdä täydellinen mallikappale, ei kerrassaan mitään. Joten jos mun palikassani on edes pari "täydellistä" kohtaa, niin onpahan sitten mistä vertailla kun pohjuste ei ole hyvä.<br />
<br />
Kultaus on suoritettava samana päivänä, muutoin polymenttikerrokset kuivuvat liikaa eikä kultausta saa kiillotettua. Kultaus se vasta onkin, veikkoset, "hauskaa" puuhaa. Yksi kultalehti ei paina tuskin mitään, se on höyhenenkevyt ja pelkkä ajatuskin hengittämisestä saa sen lentämään, taipuilemaan ja myttyyntymään.<br />
<br />
Kultausta varten on tietenkin omat työvälineensä, on kultaustyynyä, laskuviinasivellin, moppisivellin, kultausveitsi ja lekari (ne oravankarvat). Tänään kultasimme siis laskuviinan avulla (noin 40% etanolia ja 60% tislattua vettä). Ensin koetetaan saada se kultalehti siihen tyynylle niin ettei se ole rutussa ja mytyssä. Jokseenkin onnistuu, sitten kun muistaa pyyhkiä kultaustyynyn pintaa kämmenselällä sähköisyyden poistamiseksi. Seuraavaksi kultausveitsellä leikataan sopivia pieniä paloja, koska ei ole toivoakaan, että tuolle profiililistalle saisi kokonaisen lehden laskettua mitenkään nätisti.<br />
<br />
Sitten kun on sopivat palat, pyyhkäistään lekarilla otsaa, ei saa olla puuteria, sillä idea on saada oravankarvoihin hitu rasvaa. Taidokkaasti poimitaan kultalehden siivu lekariin. Seuraavaksi sivellään laskuviinaa kohtaan johon kultalehti laitetaan ja kun kultalehden vie tarpeeksi lähelle, ei edes kiinni asti, se *slurps* imahtaa siihen pintaan ja on siinä kuin tauti.<br />
<br />
Tietenkin se imahteli vinoon ja ruttuun ja harjojen yli, eikä syvänteiden pohjaan jne. Lopputulos oli siis repeilleitä kultalehtiä pitkin poikin, reikiä, railoja ja epätasaisuuksia.<br />
<br />
Kulta pitää kiillottaa suhteellisen pian, jopa noin puolen tunnin kuluttua, joten kiillottamaan lehtien laiton välissä ja reikiä paikkailemaan myöhemmin. Kiillottaminen tapahtuu akaattisauvalla ja vot!, jos pohjuste oli yhtään "täydellinen" niin sehän näytti hyvältä. Hämmästyttävintä oli se, että vaikka pintasi olisi kuinka ruttuinen ja röpöinen ja kultalehden töröjä, niin se vaan sileni, saumoja ei ihan hevillä huomaa. Tästä ilostuneena jatkoin kultausta listan toiselle sivulle, pienemmillä paloilla, koska niitä oli huomattavasti helpompi hallita. Ihan pienillä hitusilla paikkasin reikiä, käyttäen apuna 0-koon sivellintä johon sai kätevästi pienet hituset poimittua.<br />
<br />
Ei minusta kultaajaa tule, pois se minusta, mutta nyt tiedän miten se tapahtuu, ja olen kokeillut. Huomenna voimme laittaa toisen kerroksen päälle jos on kovin tyytymätön lopputulokseen. Mietin, että voisin laittaa vain puolikkaalle alalle, niin näkisi sitten molemmat. Huomenna levitämme myös mustan polymentin ja laitamme hopealehteä, saas nähdä kuinka jännittävää siitä sitten tulee!<br />
<br />
Olen minä muutakin ehtinyt, vaikken paljoa. Judith lähetti neljä pientä sivua jostain ehkä 1800-luvun keittokirjasta. Pesin ne, jotta saisivat hieman joustavuutta takaisin, ja sitten aion ommella niille pienet Melinex-kalvotaskut jossa ne säilyvät ilmansaasteilta suojassa. Vielä pieni paperista taiteltu tasku jossa ne säilyvät valolta suojassa, mutta aina tarpeen tullen voi ihailla.<br />
<br />
Piela ja Peter toivat Pielan isän papereita jo viime syksyn puolella, joululoman aikana kuivapuhdistin niitä kotona ja eilen vein ne kouluun. Osan papereista pesen ja prässään suoraksi, sekä paikkaan tarvittaessa. Kaikki paperit skannaan sitten muistitikulle. Tärkeimmät paperit pakataan arkistokelpoisiin suojapakkauksiin jossa ne säilyvät hyvässä kunnossa ja josta niitä voi ottaa selailtavaksi aina halutessaan. Mutta tämä projekti on isohko ja hyvin kesken. Sitä jatkan iltaisin muiden tuntien jälkeen, koska lupasin sen ennen maaliskuuta.<br />
<br />
Juuri ennen joulua aloin koulussa purkamaan isohkoa puu+nahkakantista raamattua. Sope ja Make antoivat sen harjoiteltavakseni. Se onkin aika reippaan rikkinäisessä kunnossa. Se on purettava kokonaan ja purun yhteydessä piirrän "karttaa" miten se on sidottu. Sitten kaikki sivut pääsee todennäköisesti pesuun, ihan varma en vielä ole, mutta ainakin ne joita pitää korjata. Koska korjauksessa käytetään liisteriä, joka on kosteaa/märkää ja likaiseen paperiin laitettuna aiheuttaa likasiirtymäjälkiä. Kirjasta myös puuttuu sivuja. Sivut ovat ohutta paperia ja todennäköisesti teen puuttuvat arkit savukepaperista jota meillä on iso rulla. Se on suunnilleen saman vahvuista ja koska raamattu on 1800-lukuinen, on senkin paperi sellupohjaista. Sitten (joskus kun pääsen siihen asti) sidon sen ja konservoin nahkakannet ja palautan sen Sopelle ja Makelle. Ai niin, Johannalla on vahamallit, jotka valaa kun kerkeää (ei ole kiire), puuttuvasta claspista, elikkä sellaisesta hakasesta jolla isot kirjat usein ovat kiinni. Otin jo ehkä ensimmäisenä vuotenani tallella olevasta claspista silikonilla muotin ja tein vahamallin juustonkuorivahasta.<br />
<br />
Tässäpä ne kiireisimmät sitten. Pitäisi lukea kouluasioita ja kirjoittaa koulutehtäviä, mutta onnistun aina siirtämään ne "huomiseksi". Kohta tulee taas kiire ja itkupotkuraivarit. Niin ja pitäisi hakea SLSltä apurahaa yhteen projektiin, ajattelin siten saada itselleni kesätyön. Siitä sitten myöhemmin.<br />
<br />
<br />Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-50619290648471695262012-12-12T08:37:00.001-08:002012-12-12T08:37:17.328-08:00Rakastan nypertämistäSuurin osa tämänpäiväisestä työskentelystä oli paperin irrottamista paperista. Kerrassaan mielenkiintoista. Olen kyllä kyseisestä työstä ennenkin irrottanut paperia, silloin se oli ruskea liimapaperi teoksen reunoissa.<br />
<br />
Se lähti aikalailla nätisti kun teki übertömäkkää MC-geeliä ja laittoi liimapaperin päälle japaninpaperia ja levitti geeliä siihen. Se kostutti juuri sopivan hitaasti liimapaperin liimauksen ja irrottaminen sujui hyvin. Valkoisen liimapaperin kohdalla tuo ei sitten ollutkaa THE tekniikka.<br />
<br />
Tänään kävin uudella tarmolla valkoisen liimapaperin kimppuun opettajan ehdotuksesta nebulaattorin kera! Se on laite joka tekee vesiastiaan pyörteen ja sitten imee vesihöyryä jotenkin ja tuuppaa sen semmoisesta mahdottoman pienestä suuttimesta hienonhienojakoisena vesihöyrynä. Eli se kostuttaa reippaammin kuin tuo MC-geeli, muttei läheskään niin dramaattisesti kuin jos siveltimellä vetelisi vettä päälle. Työ oli hidasta nypertämistä kurkkien suurennuslasilampun läpi sohottaen vasurilla sitä nebulaattorin suutinta ja oikealla kädellä operoitiin hammaslääkärin työkalun välityksellä liimapaperia pois.<br />
<br />
Hermoja rauhoittavaa nypertämistä, vaikka tiedän että moni hyppisi seinille!<br />
<br />
Mutta nyt tulee jo kiire junalle, joten tätä tänään ja jos muistan, laitan joku päivä kuva nebulaattorista teille!<br />
<br />Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-33937959461499208352012-12-10T13:49:00.003-08:002012-12-10T13:49:19.322-08:00Vinkkejä kotitoheloille, osa 1: märkä kirjaKaadoin pannullisen kahvia / teetä / viskiä / cocacolaa / vettä lempikirjalleni / uitin lempikirjani vessanpöntössä / lempikirjani hyppäsi koskeen ja sain sen pelastettua / lempikirjani kärsi mistä tahansa mikä kasteli sen (tomaattikeittoko?)...oi voi oi voi, mikä nyt eteen!<br />
<br />
Ei hätää, kuivaa reippaasti kaikki mitä saat millä tahansa kädenulottuvilla olevalla, pyyhe, talouspaperi, hameenhelma, parta... Sitten laita kirja tiiviisti muovipussiin ja pakastimeen.<br />
<br />
Mitä! Nytkö se on sitten hyvä? Ei, nyt se ei ole hyvä, mutta nyt se jäätyy siihen tilaan missä se oli kastuessaan ja sinulla on aikaa miettiä / ottaa selvää mitä sille VOI tehdä. Pakkasessa se säilyy ja tyynesti odottaa varsinaisia hoitotoimenpiteitä ensiapusi jälkeen. Jos sinulla ei ole pakastinta, mutta on talvi ja ulkona takapuolikin huurtuu, pakasta se pihalla.<br />
<br />
Jos dippasit opuksesi missä tahansa muussa paitsi vedessä, tulee sivut olemaan kyllä värjäytyneet kaikista kuivaustoimenpiteistä huolimatta, sille nyt ei voi mitään. Vesikin voi toisaalta värjätä, jos sivut ovat likaiset (yleensä) tai paperi happamoitunutta. Neste tuppaa työntämään likaa edellään levitessään sivuja pitkin ja näin jää iloiset rannut siihen rajaan missä veden vauhti hyytyy.<br />
<br />
No mitä nyt sitten, se on pakkasessa, fine, mitä teen? No kuivaat sen sitten kun sinulla on aikaa. Kuivaaminen on kovasti yksinkertaista. Jos se on vain hiukan kastunut, eli ei uinut kokonaan ja läpimärkä, laita kaikkien märkien sivujen väliin vaikka talouspaperiarkki ja vaihda niitä jatkuvasti kunnes sivut ovat kuivat. Jos olet epävarma ovatko sivut jo kuivat, laita kirja hetkeksi pakastimeen (vaikka vartiksi), jos se on notkea sen jälkeenkin, sivut lienevät kuivat. Kuivatessasi voit pitää jotain painoa kirjan päällä kun se on lappeellaan pöydällä. Ehkä jokin levy joka peittää koko kirjan siinä ensin päällä. Näin sivusi eivät tule kovin käpristymään. Älä unohda kirjaa kuivattelemaan, suotuisissa olosuhteissa se homehtuu.<br />
<br />
Jos upotit kirjasi urakalla liemeen ja se on likomärkä kiireestä kantapäähän, et ehkä selviä pelkällä sivujen kuivattelulla. Jos se on liimasidottu, se on jokseenkin varmasti irtolehtipainos ihan pian, sillä liima kyllä menettää sitten pitonsa likomärkänä oltuaan.<br />
<br />
Anna siis kunnolla upotetun kirjasi olla pakkasessa kunnolla, vesi pyrkii jäätymään ja muodostaa todennäköisesti kansien ja sivujen pinnoille jäätä. Rapsuttele aika ajoin jäätä pois, voit antaa kirjan hetken aikaa sulaa sen jälkeen ja takasin pakastimeen muodostamaan lisää jäätä. Jos sinulla on ikuisuus aikaa, saanet sen lähes kuivaksi tälläkin tavalla. Lopuksi kuitenkin on sinun leikittävä kuivatusmateriaalilla (se talouspaperi vaikka).<br />
<br />
Liimasidotut ja sidotut kirjat eivät kovasti tykkää siitä että joka sivun väliin tungetaan kuivatusmateriaalia, sillä yhtäkkiä niinsanotusti blokin koko tuplaantuu selän pysyessä normikoossa. Tämä aiheuttanee useissa tapauksissa sitten kansien irtoamisen ja siis liimasidotuissa irtolehtipainokset. Siinä tapauksessa voit miettiä kuinka tärkeä juuri kyseinen kirjasi on, ostatko uuden koska tämä oli vain halpa pokkari, kerrotko kirjastontädille mitä teit ja maksat vahingon.<br />
<br />
Mutta entä jos se oli se 200 euron numeroitu kappale, tai mummon siskonkaimankummin perheraamattu... käänny konservaattorin tai hyvän kirjansitojan puoleen, jos et itse ole sellainen etkä halua edes yrittää olla.<br />
<br />
Tässä vielä opettavainen kuvasarja, miten todennäköisesti kaikesta huolimatta käy, jopa konservaattorille:<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-ajlysFKNZMc/UMZXV_zYwSI/AAAAAAAAAKw/73imgPoNRzk/s1600/2%253A1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://2.bp.blogspot.com/-ajlysFKNZMc/UMZXV_zYwSI/AAAAAAAAAKw/73imgPoNRzk/s400/2%253A1.jpg" width="285" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pakastettu jäämöhkäle joka on uinut huolella. Huomatkaa sivujen paksuus versus selän paksuus</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;">.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-A_u2FZ15pu8/UMZXdBxRDdI/AAAAAAAAAK4/JhEN-RWOxIs/s1600/6:1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://4.bp.blogspot.com/-A_u2FZ15pu8/UMZXdBxRDdI/AAAAAAAAAK4/JhEN-RWOxIs/s320/6:1.jpg" width="293" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Huolella jäätä sivujen välissä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-uIUmOgGRKnE/UMZXjUcsXLI/AAAAAAAAALA/x5drM8K7ixs/s1600/9:1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-uIUmOgGRKnE/UMZXjUcsXLI/AAAAAAAAALA/x5drM8K7ixs/s400/9:1.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rapsutettua "lunta" aukeaman verran.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-iPvdHR81v1o/UMZXoqQyOAI/AAAAAAAAALI/jNpdADkw7t8/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="225" src="http://1.bp.blogspot.com/-iPvdHR81v1o/UMZXoqQyOAI/AAAAAAAAALI/jNpdADkw7t8/s400/10.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Huolellinen tukeminen käsipyyhepinoa apuna käyttäen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-IBmKUbu9GHk/UMZXvJEkTRI/AAAAAAAAALQ/mFIoCwePI2g/s1600/14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="315" src="http://3.bp.blogspot.com/-IBmKUbu9GHk/UMZXvJEkTRI/AAAAAAAAALQ/mFIoCwePI2g/s320/14.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Loppuvaiheen kuivattelua sivut hieman harallaan ja paperia vähän siellä täällä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-kwR6N4IyCwE/UMZX31GRVRI/AAAAAAAAALY/N0ETFAqt4BI/s1600/15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="217" src="http://4.bp.blogspot.com/-kwR6N4IyCwE/UMZX31GRVRI/AAAAAAAAALY/N0ETFAqt4BI/s400/15.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ja niinhän siinä kaikesta huolimatta kävi, että kannet irtosivat.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-67330132849290050882012-12-07T11:59:00.001-08:002012-12-07T11:59:30.434-08:00Tilikirjoja ja Rudolf KoivuaOn tämä paperikonservaattoriksituloelämä välillä makiaa. Tänään olen mm. selannut alkuperäissidoksessa (pitkäpistosidos, huom!) olevaa voudintiliä vuodelta 1643 ja katsellut alkuperäisiä Rudolf Koivun kuvituksia!<br />
<br />
Voudintilit, nuo tilikirjojen aateliset, ai sitä laadukasta ikivanhaa pergamenttia ja lumppupaperia! Ennen osattiin tehdä kestävää ja säilyvää paperia lumpuista! Osa oli vielä aivan hohtavan valkoista. Käsiala kaunista kuin mikä ja rautagallusmuste jo iloisesti syövyttää itseään paperin läpi, mikä ei tietenkään ole hyvä, mutta sitä se kirjoitusmuste silloin muinoin oli. (http://ink-corrosion.org/)<br />
<br />
Notkeaa kuin mikä oli voudintilin kansipergamentti, joka on vielä vanhempaa kuin vuodelta 1643, sillä se on pergamenttisivuisen musiikkiopuksen entinen sivu, uudelleenkäytettynä kansina, nuotitkin vielä selkeästi luettavissa. Nykyisin tunnetaan Graduale Aboensena, joka on 1300-1400 lukujen taitteesta. Kyseisen messulaulukirjan sivuja käytettiin siis voutien tilikirjojen kansina ja muistaakseni jo 1800-luvulla ne olisi sitten enimmästä osaa voutien tilejä poistettu kansista ja lahjoitettu Kansalliskirjastolle. Käsikirjoituskatkelma on sittemmin näistä kansista koottu. (https://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=986, http://www.doria.fi/handle/10024/33171, http://s1.doria.fi/helmi/ms/fem19980002/)<br />
<br />
Itselläni on tuo SKS:n (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) facsimilekappale (näköispainos), sekä yksi oma sitomani ja kaksi vielä sitomatonta blokkia. Ensimmäinen oma sitomani on sidottu nahkanauhoille, jotka eivät nyt valitettavasti olleet alunaparkittua sikaa, niinkuin ennen on käytetty, eikä kansinahkakaan ole valkoista alunaparkittua sikaa. Sorry. Kannetkin ovat laminoitua pahvia. Mutta se olikin "koekappale". Kansinahka on ihan tylsää kromiparkittua, valkoista tosin, lehmää. Kromiparkki sopii tosi huonosti kirjansidontaan, mutta halusin nyt tehdä siitä valkoisen. Ja se oli siis harjoituskappale.<br />
<br />
Toisen blokin olen jo sitonut bindinauhoille, jotka ovat hamppua ja kun saan aikaiseksi, kannet tulee pyökistä. Minulta löytyy kansipuut kahteen samankokoiseen sidokseen. Ainakin toisen sidon siis itselleni puukansiin ja ehkä kun saan rahaa ostan alunaparkittua sikaa. Sitten pitäisi suunnitella bossit ja claspit, muotoilla valumallit vahasta ja valattaa ne pronssista. Bossit on ne "niitin"tapaiset asiat jotka ovat kirjan kansissa ulkopuolella, ideana suojata kannen nahkaa kun kirja lepää pöydällä ja claspeille ei oikein löydy hyvää sointuvaa sanaa, ne on ne asiat millä kannet saa kiinni, eräänlaiset soljet (http://jenbradford.blogspot.fi/2008/03/book-clasps.html). Pitkä projekti siis, että eipä hötkyillä mitään valmista kuvaa. Siitä valkoisesta voisin kuvan laittaa kunhan muistan kuvata sen. Etulehti meni liimatessa vinoon, se harmittaa kyllä. Joten ei mikään mestaritaidonnäyte.<br />
<br />
Entäs Rudolf Koivu sitten? No Rudolfhan on ollut aikaansaapa sälli aikoinaan ja nyt on sitten koko kuvitusoriginaaliaineisto siirtynyt Kansallisarkiston hoiviin. (http://www.arkisto.fi/fi/news/766/328/WSOY-ja-Weilin-Goeoes-luovuttavat-historialliset-arkistonsa-Kansallisarkistolle/)<br />
<br />
Kävin tänään Kansallisarkiston konservoinnissa juttelemassa pitkän linjan paperikonservaattori / kirjansitojamestari Arja Jokiniemen kanssa ja sain nähdä näitä originaaleja vierailuni ohessa. Mitäpä niistä voisikaan sanoa, sanattomaksi vetää nähdä tuon kuvitusmestarin originaaleja. Ei katsottu kaikkia, sillä niitähän riittää! Näin mm. kuvan Keisarin uudet vaatteet- ja Adalmiinan helmi-saduista.<br />
<br />
Sellaista tänään, niin ja keskustelin taas tulevasta opinnäytetyöstäni, jonka teen siis Kansallisarkistolle läänintileistä. Sillä Aineistohallinnon vastuualueen yksikön johtaja Istvan Kecskeméti poikkesi myös konservoinnin puolella. Istvan tulee olemaan toinen opinnäytetyöni ohjaaja ja tavallaan olen jo aloittanut opinnäytteen tekemisen tekemällä rauhalliseen tahtiin taustatöitä. Istvania voi myös "syyttää" siitä, että vietän ensi keväänä 3 kuukautta työharjoittelussa Itävallassa, sillä Istvan paikkaa minulle ehdotti ja teki ensimmäisen tiedustelun kyseiseen paikkaan. Paikka on nimeltään European Research Centre for Book and Paper Conservation (http://www.buchstadt.at/European-Research-Centre.106.0.html) ja sijaitsee pienessä kaupungissa nimeltä Horn. (Eikä vedetä mitään johtopäätöksiä kaupungin nimestä siellä!)<br />
<br />Tämmöistä tällä kertaa, toivottavasti hairahdutte linkkien sekavaan maailmaan aikanne kuluksi, itse ainakin vietän välillä paljonkin aikaa kirjalinkkien parissa.Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-21975856333959159262012-12-06T02:51:00.002-08:002012-12-06T02:57:21.799-08:00Success!!...tai ainakin melkeinNukkekotikirja on valmis, johan sitä on tusattukin pari vuotta. Alkuun oikein runsaasti, sitten tuli tenkkapoita ja työharjoitteluita ja kesiä ja vaikka mitä ja sitten se "sälytettiin" minulle. Eilen siitä on nyt sitten otettu jälkeen konservoinnin kuvat, tehty suojataite ja lisätty viimeiset tiedot ja jälkeen konservointi-kuva dokumentointilomakkeeseen ja tehty työvaihekuva- yms. liitteet. Dokumentointilomake on 9 sivua pitkä, yleensä kaksi sivua. Kyseiseen opukseen on kuitenkin tehty aivan sikana hommia. Teipinpoistoa, joka on todella aikaavievää, kulmien korjauksia, sivut koostuvat ylivetokuvista molemmin puolin sivua ja välissä kaksi toisiinsa laminoitua pahvia.<br />
<br />
Pahvikulmat olivat palstoittuneet, eli kun pahvi on tehty laminoimalla useita papereita ja käyttö ja aika kuluttaa, niin laminointikerrokset irtoavat toisistaan. Kannen kulmia paikattiin, sitä selkääkin korjattiin, mutta kaikesta huolimatta se ei sitten kestänyt ja siksi se nyt lopuksi siirrettiin minulle. Selkään piti tehdä kunnon korjaus.<br />
<br />
Selän rakentamisen ja etukannen ja ensimmäisen sivun yhdistämisen yhteydessä etusivuun tehty paikkapala joka korvasi puuttuvan palan eteisen kaappia, kanitti kantta sulkiessa. Onneksi se oli paikkapala, siitä pystyi skalpellilla veistelemään pieniä siivuja pois ja sitten vielä hiomalla ohentaa. Jos se olisi ollut kirjan alkuperäistä materiaalia, olisi koko sivuja yhdistävä paikka pitänyt purkaa.<br />
<br />
Selän rakentamisen osalta olin aivan törttö. Tai no ei nyt ihan aivan törttö, mutta ei paljoa puutu. Koska tein irtoselkärakenteen eräänlaisella sillalla joka ei tule selkään kiinni, vaan nidoksen reunoihin, en olisi tarvinnut holkkia selän tukemiseen (ja taas tekstiä joka saa monet ymmälleen, olen entistä vakuuttuneempi, että perusasioita pitäisi kertoa ensin), mutta tein sen siis kuitenkin, ennen kuin tajusin. No onneksi se holkki ei ole mitenkään haitallinen, turha työvaihe vain oikeastaan.<br />
<br />
Tyrin myös selkäkluutin kohdalla. Normaalisti se menee noin 2 milliä kannen ylivetomateriaalin alla. En muistanut työtä tehdessäni, että olin kuin olinkin saanut siisitisti raotettua etukannen ylivetopaperin niin, että se kluutti menisi sinne alle. Ylivetoja saa irrotella aika lailla sydän kurkussa, ettei se repeä ja tule rumaa jälkeä, olin saanut sen todella nätisti. No en tietenkään tätä muistanut kluuttia liisteröidessäni, vaan liisteröin sen kannen laminoitujen pahvien väliin, jotka oli alusta asti ollut auki liimauksistaan. Oletin koko ajan toimivani alkuperäisen suunnitelmani mukaan, jossa en alkaisi usein hankalaan ylivedon raottamiseen, muistamatta tehneeni sen jo.<br />
<br />
Eipä tämäkään nyt niin vaarallista ole. Toki se olisi parempi, että se kluutti menisi sinne ylivedon alle siksi, että se tukisi myös sitä kannen laminoinnin uudelleenliimausta. Mutta aina ei voi voittaa, siksi otsikkokin on melkein success...<br />
<br />
Kaikkien paikkauksien ja kasaamisten jälkeen, sävytin kahden aukeaman paikkapaperin joka hieman näkyy kyseisen aukeaman aukiollessa, pastelliväreikynillä. Kynän kärkeä hierotaan hienolle hiekkapaperille ja sen jälkeen ohuella siveltimellä levitetään väri haluttuun paikkaan. Haastetta toi tietenkin usean kynän avulla löytää mm. likainen keltainen, tuhriintunut vaalea limenvihreä jne. Mutta aikalailla hyvin onnistuin. Selän osalta käytettiin vielä hieman mustaa pastellivärikynää peittämään muutama ruskean voimapaperin värinen kohta.<br />
<br />
Sitten valokuvat, ja suojakotelo ja dokumentointilomakkeen täyttö. A vot. Keikka valmis. Ja kaikki voi huokaista helpotuksesta, että siitä nyt vihdoin päästiin.<br />
<br />
Vielä tietenkin katsotaan tuleeko takaisin ne kaksi paperinukkea joiden jalat löytyivät sen etusivun välistä. Mutta se on jo toinen juttu.<br />
<br />
Ja tässä vielä selän konservointisuunnitelm, oikein hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille, juhlitte sitä tai ette. Itse lähden kohta mussuttamaan joulutorttuja Porvooseen.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-HtCO3lMFdEk/UMB4R-wrHcI/AAAAAAAAAKc/YrwwQ7oA3Tc/s1600/nukkekotikonssuunnit..jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="452" src="http://1.bp.blogspot.com/-HtCO3lMFdEk/UMB4R-wrHcI/AAAAAAAAAKc/YrwwQ7oA3Tc/s640/nukkekotikonssuunnit..jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Koittakaa ymmärtää</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-88548379489493162422012-12-04T02:55:00.001-08:002012-12-04T03:01:36.749-08:00Keskiaikailta Kansallisarkistossa 10.12.2012<br />
Bongasin Metro-lehdestä aamulla, että Suomeen on luovutettu Pyhän Birgitan pyhäinjäännös ja samassa pikku-uutisessa mainittiin, että Kansallisarkistossa on tulevana maanantaina keskiaikailta.<br />
<br />
Joten nyt tiedän mitä teen maanantaina koulun jälkeen. Tietäkää tekin. <br />
<br />
<b>"Kansallisarkiston yleisölle avoimessa keskiaikaillassa
10.12.2012 kuullaan Suomen johtavia keskiajan tutkijoita. Esillä on
Suomeen luovutettu Pyhän Birgitan pyhäinjäännös sekä keskiaikaisia
käsikirjoituksia ja sinettejä.</b> "<br />
<br />
Paikka: Kansallisarkisto, Rauhankatu 17<br />
Aika: maanantai 10.12.2012 klo 17–20<br />
<b>OHJELMA</b><br />
<table border="0"><tbody>
<tr>
<td>17:00</td>
<td><b>Tervetuloa keskiaikailtaan</b>, pääjohtaja, dos. Jussi Nuorteva, Kansallisarkisto</td>
</tr>
<tr>
<td>17:10 </td>
<td><b>Kirjava keskiaika - uusi kuva vanhimmasta kirjallisesta kulttuuristamme</b>, yliopistolehtori, dos. Tuomas Heikkilä, Helsingin yliopisto (Suomen Rooman instituutin johtaja elokuusta 2013 lähtien)</td>
</tr>
<tr>
<td>17:30 </td>
<td><b>Suomen keskiaikaiset kirkot arkeologisen tutkimuksen valossa</b>, yliopistonlehtori, dos. Markus Hiekkanen, Helsingin yliopisto</td>
</tr>
<tr>
<td>17:50</td>
<td><b>Pyhimykset kirkkotaiteessa</b>, tutkijatohtori, FT Elina Räsänen, Helsingin yliopisto</td>
</tr>
<tr>
<td>18:10</td>
<td><b>Turun tuomiokirkon pyhäinjäännökset ja kansainvälinen reliikkitutkimus,</b> professori Jussi-Pekka Taavitsainen, Turun yliopisto</td>
</tr>
<tr>
<td>18:30 </td>
<td>Mahdollisuus tutustua Pyhän Birgitan reliikkiin sekä valikoimaan
Kansallisarkiston keskiaikaisia käsikirjoituksia ja sinettejä. Alustajat
ovat yleisön tavattavissa alustusten päätyttyä.</td>
</tr>
<tr>
<td colspan="2">Myös Napoleonin sotien aikaa ja Suomen autonomian ensimmäisten
vuosien tapahtumia valottava näyttely ”Kotkien varjot, Suomi vuonna
1812 – Örnarnas skuggor, Finland år 1812” on yleisölle avoinna.</td>
</tr>
<tr>
<td>20:00 </td>
<td>Tilaisuus päätty</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
http://www.arkisto.fi/fi/news/856/61/Tervetuloa-keskiaikailtaan-Kansallisarkistoon-10-12-2012/<br />
(siirrä copypastella itse osoitekenttään, en osaa linkittää tähän) Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-11062253514373738762012-12-03T05:28:00.002-08:002012-12-03T05:28:35.140-08:00Öfver Masmästare Relationer, osa 2<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Mihinkäs me jäätiinkään viime postauksessa, aivan niin, bindinyörien hapsuttamiseen! Ohessa seuraa kuvasarjaa erilaisista työvaiheista tuhottoman pitkän tekstihöpinän sijaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-9CIFiwFugm0/ULycwuimzxI/AAAAAAAAAHc/wQOUPOerOMk/s1600/hapsutusta.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="179" src="http://4.bp.blogspot.com/-9CIFiwFugm0/ULycwuimzxI/AAAAAAAAAHc/wQOUPOerOMk/s320/hapsutusta.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Hapsuttamiseen on kuulkaa ihan oma työvälinekin, opin sen nyt syksyllä. Nuo hapsuteltiin ihan vaan jotain piikkiä apuna käyttäen. Hapsujen pitää olla todella tasaiset ja nätit, etteivät sitten paista kiinnityskohdista paperin läpi. <br />
<br />
Bindeillä varsinainen nidos kiinnitetään sitten vaihtelevin tekniikoin kansiin. <br />
<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-eAS200VXnxw/ULycxr6DVsI/AAAAAAAAAHg/DP9EIk7_NgY/s1600/nahan+ohennus.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="247" src="http://4.bp.blogspot.com/-eAS200VXnxw/ULycxr6DVsI/AAAAAAAAAHg/DP9EIk7_NgY/s320/nahan+ohennus.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Nahan pitää olla hyvinkin ohut, jotta se asettuisi selkään kauniisti ja jottei se paistaisi liikaa ylivetopaperin alta. Ylä- ja alareunat selkänahasta taitetaan sisäänpäin ja jos nahka on kovin paksua, jää selkään kammottavan iso klunssi ja sitähän me emme halua.<br />
<br />
Selkänahkaa ohennetaan mm. Brockmanilla sekä erilaisilla veitsillä <br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-0HxW04OrC-k/ULydFTaxW7I/AAAAAAAAAHw/6ilBT3aWuV4/s1600/nahkakulmat+1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="189" src="http://2.bp.blogspot.com/-0HxW04OrC-k/ULydFTaxW7I/AAAAAAAAAHw/6ilBT3aWuV4/s320/nahkakulmat+1.jpg" width="320" /></a><br />
Puolinahkasidoksen yksi olennainen osa on nahkakulmat. Tässä kolmivaiheinen kuvasarja nahkakulmien teosta.<br />
<br />
Nahkakulmat liisteröidään tarkkaan mitoitettuun kohtaan ulkokansien kulmiin vehnätärkkelys- tai vehnäjauholiisterillä.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-Gj5crwmtoko/ULydF1G7EII/AAAAAAAAAH0/HM_Bw5Jgb2Y/s1600/nahkakulmat+2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="191" src="http://2.bp.blogspot.com/-Gj5crwmtoko/ULydF1G7EII/AAAAAAAAAH0/HM_Bw5Jgb2Y/s320/nahkakulmat+2.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Sitten leikataan ne reunojen suuntaisiksi noin 1 cm matkalta.<br />
<br />
<i>(Tämä tietenkin riippuu kansien paksuudesta, jos olet tekemässä kansia sentin paksuisesta puulevystä, sentin nahkasuiru ei tietenkään riitä!)</i><br />
<br />
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-LjQxy0qK_ks/ULydGiypYEI/AAAAAAAAAIA/NXMhgUHSKOw/s1600/nahkakulmat+3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="290" src="http://2.bp.blogspot.com/-LjQxy0qK_ks/ULydGiypYEI/AAAAAAAAAIA/NXMhgUHSKOw/s320/nahkakulmat+3.jpg" width="320" /></a><br />
<br />
<br />
Nahkaan lisää liisteriä ja eikun taivuttamaan ja rypyttämään ne kulmien ympäri. Tässä opuksessa oli alunperin hieman pyöristetyt kulmat, joten uuteen sidokseen tehdään myös pyöristetyt kulmat. Ne saa näppärästi kourutaltalla tehtyä. <br />
<br />
Jokin pieni piikki, tai vaikka naskalin kärki on loistava apuri rypytyksen teossa ja sitten vaan vasaroidaan rypyt alas.<br />
<br />
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-dW1tpL3XlFM/ULyfRzahcuI/AAAAAAAAAII/G0cEwdfgfAI/s1600/nahkakulma+ja+etulehti.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="http://1.bp.blogspot.com/-dW1tpL3XlFM/ULyfRzahcuI/AAAAAAAAAII/G0cEwdfgfAI/s320/nahkakulma+ja+etulehti.jpg" width="320" /></a><br />
<br />
<br />
<br />
Tässä opuksessa kulmanahat jäi hiukan paksuiksi, tulos olisi vielä siistimpi jos olisin ohentanut nahkaa vielä enemmän.<br />
<br />
Viimeisessä kulmakuvassa sitten lopullinen kulma valmiina etulehtipaperin alla.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-mpJtaROXBQk/ULyf1zJcnMI/AAAAAAAAAIQ/HjrFR49pvHg/s1600/valmis+sel%C3%A4n+liimaukseen.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="215" src="http://4.bp.blogspot.com/-mpJtaROXBQk/ULyf1zJcnMI/AAAAAAAAAIQ/HjrFR49pvHg/s400/valmis+sel%C3%A4n+liimaukseen.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Selkähän on kuivatellut sillä välin kun kulmia on askarreltu. Eli tässä nidos kiinni puristimessa selän liimausta ja taipeiden lyöntiä varten. Hapsut vielä sojottaa, siitä tietää, ettei kansia ole vielä asetettu paikoilleen.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-iAWTdVcSb-4/ULygSvllqzI/AAAAAAAAAIY/1gcP5nRRfXQ/s1600/selk%C3%A4nahan+liimaus.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="179" src="http://3.bp.blogspot.com/-iAWTdVcSb-4/ULygSvllqzI/AAAAAAAAAIY/1gcP5nRRfXQ/s320/selk%C3%A4nahan+liimaus.jpg" width="320" /></a></div>
Nyt hypättiin jo vaiheeseen jossa kannet on paikoillaan hapsuineen päivineen ja liimataan selkänahkaa.<br />
<br />
Nahka kostutetaan ensin ulkopinnalta ennenkuin siihen levitetään liisteri. Tämä siksi, että liisteri itsessään on tietenkin kosteaa ja vältytään mahdollisilta kosteusrajoilta sillä että nahka on jo kostea.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-iUggYIQh_xI/ULygTSa3C6I/AAAAAAAAAIc/_XjyVVZ7cJk/s1600/taipeen+sis%C3%A4%C3%A4nly%C3%B6nti+1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="http://2.bp.blogspot.com/-iUggYIQh_xI/ULygTSa3C6I/AAAAAAAAAIc/_XjyVVZ7cJk/s320/taipeen+sis%C3%A4%C3%A4nly%C3%B6nti+1.jpg" width="320" /></a></div>
Bindien paikkoja työstetään esimerkiksi luulla, tai bindipihdeillä! Tietenkin siihen on oma työvälineensä, mutta tässä käytettiin nyt vain taittoluuta.<br />
<br />
Sitten selkänahka humpsautetaan tuonne kansien ympäri ja selän alle. Tässä opuksessa ei ole kapiteelinauhoja, joten nahan sisään liisteröitiin sitten pieni suiru bindinyöriä jotta se jää kivasti pömpölleen eikä ole vain suora taite.<br />
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-iYhNVta_d-c/ULygUD5psFI/AAAAAAAAAIo/sfZxVjK0paA/s1600/taipeen+sis%C3%A4%C3%A4nly%C3%B6nti+2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="152" src="http://3.bp.blogspot.com/-iYhNVta_d-c/ULygUD5psFI/AAAAAAAAAIo/sfZxVjK0paA/s320/taipeen+sis%C3%A4%C3%A4nly%C3%B6nti+2.jpg" width="320" /></a><br />
Humpsauttaa on kyllä väärä sana tämän vaiheen tekemiseen, sillä tässä saa olla vallan kieli keskellä suuta, että saa kaikki taittumaan niinkuin pitää ilman että on liisteröinyt puoli kylää. Mutta sinnikkyys palkittiin ja lopputulos on aikas siisti kaikenkaikkiaan.<br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-b0BY2V-2wuw/ULyhX8hxuYI/AAAAAAAAAIw/PKBoBEn8biU/s1600/taipeen+sis%C3%A4%C3%A4nly%C3%B6nti+3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="229" src="http://3.bp.blogspot.com/-b0BY2V-2wuw/ULyhX8hxuYI/AAAAAAAAAIw/PKBoBEn8biU/s320/taipeen+sis%C3%A4%C3%A4nly%C3%B6nti+3.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
Tässä vielä työnohjaajani, Arjan, tyylinäyte taitoksen viimeistelystä narunpätkää hyväksikäyttäen.<br />
<br />
Kuten näkyy, bindit ovat törmäkkäät ja nahkulmakin siellä näkyy hiukan.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-7UQSLc_Ez-E/ULyoUIqWGeI/AAAAAAAAAKI/-Cjbz6EoHck/s1600/taipeen+sis%C3%A4%C3%A4nly%C3%B6nti+4.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="185" src="http://4.bp.blogspot.com/-7UQSLc_Ez-E/ULyoUIqWGeI/AAAAAAAAAKI/-Cjbz6EoHck/s320/taipeen+sis%C3%A4%C3%A4nly%C3%B6nti+4.jpg" width="320" /></a><br />
<br />
Ja teflonisen taittoluun avulla sisäreunaa nostetaan hieman narua vasten jolloin särmästä tulee hieno.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-nYPFbaTvKNE/ULyhxp7BD6I/AAAAAAAAAI4/kLb59zmkR5A/s1600/yliveto+laitettu.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="205" src="http://2.bp.blogspot.com/-nYPFbaTvKNE/ULyhxp7BD6I/AAAAAAAAAI4/kLb59zmkR5A/s320/yliveto+laitettu.jpg" width="320" /></a></div>
Uudeksi ylivetopaperiksi löydettiin jokseenkin hyvin vanhojen kansien väriin sopiva, sillä tämä tullaa lähes kokonaan peittämään vanhoilla ylivetopapereilla. Päädyttiin tähän ratkaisuun, koska vanha yliveto olisi pitänyt aika radikaalisti paikata, sillä se ei myöskään olisi riittänyt kansien syrjien yli ja yksi kulmakin puuttui aika laajalta alueelta. Yliveto menee pari milliä sekä selkä-, että kulmanahkojen yli ja reilusti syrjien yli sisäkansien puolelle.<br />
<br />
<br />
<br />
Sisäpuoli näyttää nyt tältä kun uudet ja vanhat ylivedotkin ovat jo paikoillaan. Nyörit jolla kirja sidotaan kiinni, pitää muistaa lisätä ennen etulehtien liisteräöintiä sisäkanteen.<br />
<br />
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-sLGZn4g4g88/ULyiTz3AGfI/AAAAAAAAAJA/aZZkAULWjHk/s1600/ny%C3%B6rit+paikoillaan.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="293" src="http://3.bp.blogspot.com/-sLGZn4g4g88/ULyiTz3AGfI/AAAAAAAAAJA/aZZkAULWjHk/s320/ny%C3%B6rit+paikoillaan.jpg" width="320" /></a>Nyörit ovat muuten sinivalkoista pirtanauhaa, pellavaa. Sininen tumma indigo ja valkoinen luonnonvalkoinen. Ohutta kaksisäikeistä lankaa. Piirsin kuvion ylös itselleni jos olisin ehtinyt tehdä uudet nyörit, sillä sidontakohdista kudelanka oli pahasti kulkunut ja katkeillut. Olisin ehtinytkin, mutta arvatkaa oliko juuri tuo sininen loppu kaikista niistä paikoista joista ohutta nypläyspellavaa kykenin etsimään. No kuvio ja väritieto on tallessa, jos joskus huvikseni tekisin tuota pirtaa ja myisin sitten kalliilla Kansallisarkistoon, sillä ei tuo ole ainoa kirja missä tuota pirtanauhaa on. Tosin Kansallisarkistolla ei kuitenkaan olisi varaa minun taksoihini ;)<br />
<br />
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-Xkq6y93AiAc/ULyjlzck0iI/AAAAAAAAAJM/T4WJQTxNpl4/s1600/nauhat+ja+kulma.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-Xkq6y93AiAc/ULyjlzck0iI/AAAAAAAAAJM/T4WJQTxNpl4/s400/nauhat+ja+kulma.jpg" width="200" /></a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Tässä lähikuvaa kulmasta ja tuosta pirtanauhasta. Kuten näkyy, vanha ylivetopaperi on nyt päälimmäisenä ja näkyyy myös kuinka paljon sitä oli kulunut pois <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-sBdS6BrMHdk/ULyjlB0jmTI/AAAAAAAAAJI/mxj9NC-r9fo/s1600/kirja+auki.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="267" src="http://4.bp.blogspot.com/-sBdS6BrMHdk/ULyjlB0jmTI/AAAAAAAAAJI/mxj9NC-r9fo/s400/kirja+auki.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Kirja aukeaa oikein nätisti ja paperitkin suorastaan hohtavat puhtauttaan. Aukeamasta näkyy kuinka erikokoisia ja myös värisiä paperit ovat alunperinkin olleet.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-EEyynQOEniE/ULykRXJBpqI/AAAAAAAAAJk/bCTDm_0hPBc/s1600/uusi+sel%C3%A4st%C3%A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="121" src="http://1.bp.blogspot.com/-EEyynQOEniE/ULykRXJBpqI/AAAAAAAAAJk/bCTDm_0hPBc/s640/uusi+sel%C3%A4st%C3%A4.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
<br />
Tässä uuden kirjan selkä. Vanha XX numerolappukin tuli konservoitua, se kun oli mennyt kolmeen osaan. Tuo tekstiosa, eli selkäkilpi on irrotettu vanhasta teoksesta. Se oli hyvin hauras joten tuin sen takapuolelta japaninpaperilla. Ensin se piti kuitenkin suojata pintapuolelta ohuella japaninpaperilla ja liisterillä jotta se pysyi kasassa taustapuolen puhdistamisen ja paikkaamisen ajan. Sen jälkeen pintapuolen japaninpaperi poistettiin ja liisteri pyyhittiin kostealla pois.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-pTYhFgHxV3o/ULyl2h4dw3I/AAAAAAAAAJ0/hq6hqxKlWws/s1600/selk%C3%A4kilven+p%C3%A4%C3%A4lituen+irrott.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://4.bp.blogspot.com/-pTYhFgHxV3o/ULyl2h4dw3I/AAAAAAAAAJ0/hq6hqxKlWws/s400/selk%C3%A4kilven+p%C3%A4%C3%A4lituen+irrott.jpg" width="338" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pinnan suojaus menossa paikoilleen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Lopuksi tein kirjalle suojakotelon. Kannet ovat Klugin
hyperkallista happovapaata ja kenties jopa puskuroitua pahvia (en muista
nyt varmasti oliko se puskuroitua, btw. kysykää muuten mitä se tarkoittaa jos ei googlettamalla löydy) ja pehmeä selkä kluuttikankaasta.
Näin kirja asettuu juuri kotelonmukaisesti sisään. Sisäpuolella on sitten happovapaasta paperista tehty taite jonka sisälle
kirja tulee. Taite suojaa lialta ja ilmansaasteilta ja kannet suojaa
sitten hieman mekaaniselta rasitukselta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-1JJfBkewdDM/ULyjmmXsK2I/AAAAAAAAAJY/J2Lr0SVXruw/s1600/uusi+kirja+ja+kotelo+2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="352" src="http://4.bp.blogspot.com/-1JJfBkewdDM/ULyjmmXsK2I/AAAAAAAAAJY/J2Lr0SVXruw/s640/uusi+kirja+ja+kotelo+2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-QVrbLm3LXdM/ULylsKVxenI/AAAAAAAAAJs/IocJ8LWSPNk/s1600/uusi+kirja+ja+kotelo+4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="272" src="http://2.bp.blogspot.com/-QVrbLm3LXdM/ULylsKVxenI/AAAAAAAAAJs/IocJ8LWSPNk/s400/uusi+kirja+ja+kotelo+4.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Sellainen oli Öfver Masmästaren tarina. Varmasti jäi paljon selittämättä ja myös termejä avaamatta, mutta koitan vaikka ensi kerralla laittaa jotain yleistietoa työvälineistä, rakenteesta ja materiaaleista. <br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-60247965113527019052012-11-29T07:04:00.002-08:002012-11-29T07:06:44.462-08:00Öfver Masmästare Relationer, osa 1<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-IypRzePavbE/ULdwpjtQRfI/AAAAAAAAAFY/0CFpK3V38h4/s1600/kannet+irti.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="190" src="http://3.bp.blogspot.com/-IypRzePavbE/ULdwpjtQRfI/AAAAAAAAAFY/0CFpK3V38h4/s320/kannet+irti.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kannet ja nide irti toisistaan</i></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: right;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<b>Öfver Masmästare Relationer 1829-1866</b><br />
<br />
Kyseinen opus on tilikirja ja sisältää tilejä ja sen myötä erilaatuisia papereita aikaväliltä 1829-1866.<br />
<br />
Kannet olivat irti, nide repsotti, sivuissa oli repeämiä ja jokunen ehkä jopa irti. Etukannen alanurkka puuttui kokonaan ja ylivetopaperit olivat kuluneet joka syrjästään.<br />
<br />
<i>(Pitää varmaan lisätä kuva jossa peruskirjan poikkileikkaus ja eri osat selitettynä! Laitan korvan taakse ja koitan muistaa.)</i><br />
<br />
Sidos purettiin, selkäkilpi ja muu selässä oleva informaatio, ylivetopaperit ja ylimmässä kuvassa näkyvät nyörit otettiin talteen. <br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-yVCToNLqWFY/ULdwvaTdhZI/AAAAAAAAAFo/Ua_JE_5xWNo/s1600/selk%25C3%25A4rakenne.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://2.bp.blogspot.com/-yVCToNLqWFY/ULdwvaTdhZI/AAAAAAAAAFo/Ua_JE_5xWNo/s320/selk%25C3%25A4rakenne.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kirja oli sidottu bindeille, lempparitekniikkani =)</i></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ja sitten...tadaa! Sivut pestiin. Tästähän oli jo aiemmin puhetta. Tämän teoksen kohdalla pesu tehtiin koska osa sivuista oli hyvin happamoitunutta, mutta jos joudutaan pesemään osa, niin sitten on parempi pestä kaikki. Ainakin tässä tapauksessa, kun siitä ei ole mm. haittaa merkintäaineille ja parantaahan se kuitenkin kaikkien paperien käytöstä.<br />
<br />
Kannet pesin myös, tai no tarkemmin oikeastaan irrotin vanhat ylivetopaperit pesukäsittelyn avulla. Pahvihan meni aivan muusiksi, mutta paperit irtosivat oikein nätisti.<br />
<br />
<br />
<b>Työvaihekuvia ja lyhyitä selostuksia </b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-1RT_fIU-Uao/ULdz01gh4pI/AAAAAAAAAGA/CY3UDSzJshY/s1600/sivuja+pesussa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="178" src="http://1.bp.blogspot.com/-1RT_fIU-Uao/ULdz01gh4pI/AAAAAAAAAGA/CY3UDSzJshY/s320/sivuja+pesussa.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kylpy käynnissä</td></tr>
</tbody></table>
Siinä nyt sitten osa sivuista on, pesussa. Vesi on kädenlämpöistä ja siihen on lisätty hieman metyyliselluloosaa. Kyseessä ei tässä kuvassa taida olla ensimmäinen pesuvesi kun se ei kerran ole tuon keltaisempaa. Pesusta paperiarkit nostetaan Hollytex-tukimateriaalin välissä ja suihkutetaan (huuhtelu) vielä kevyesti ja laitetaan ilmakuivumaan ritilätelineille Hollytex-arkin päällä. Sillä nämä arkit tullaan vielä paikkaamaan, joten prässäys tulee vasta paikkausten jälkeen.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-pqE1UxLQlKQ/ULd0FsKMyjI/AAAAAAAAAGI/sOZAUAMc1Jc/s1600/ensimm%C3%A4inen+pisto.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://1.bp.blogspot.com/-pqE1UxLQlKQ/ULd0FsKMyjI/AAAAAAAAAGI/sOZAUAMc1Jc/s320/ensimm%C3%A4inen+pisto.jpg" width="179" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ensimmäinen pisto!</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Paikkauksesta ja prässäyksestä ei ole nyt tarjolla kuvia, mutta niitä projekteja kyllä tulee lisää, joten myöhemmin sitten siitä. <br />
<br />
Paikkauksien ja prässäyksien jälkeen oli edessä vielä arkkien järjestyksen säätäminen, oikeiden vihkojen kasaaminen ja ompelun aloittamisen valmistelu.<br />
<br />
Ompelu suoritettiin sidontakehässä johon bindinarut kiristetään oikealla etäisyydelle toisistaan sekä sopivalle kireydelle ja sitten vaan suihkitaan neulalla vihkojen keskeltä bindinarun vierestä ulos, ympäri, takaisin sisään ja seuraavaan bindiin. Päissä tehtiin tavallinen ommel ja lukituspisto ja seuraavaan vihkoon.<br />
<br />
(<i>Vihko koostuu yleensä 4-6 taitetusta arkista, raamatuissa saattaa olla enemmänkin, sillä paperi on yleensä ohuempaa eikä näin ollen muodosta liian paksuja klunsseja selkään jos ommeltu isommalla arkkimäärällä</i>).<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-QRUz5cK3IQk/ULdznErhogI/AAAAAAAAAF4/YzNMk2a_VbQ/s1600/bindi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://4.bp.blogspot.com/-QRUz5cK3IQk/ULdznErhogI/AAAAAAAAAF4/YzNMk2a_VbQ/s400/bindi.jpg" width="223" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Siinä se on, yksi bindi poseeraa!</i></td></tr>
</tbody></table>
Ai kun tuli nätti. Unohdin muuten mainita, että tehtiin etulehdet kirjan alkuun ja loppuun, se on tuo kerman keltainen vihko tuossa kuvan päälimmäisenä ja alimmaisena. Muut paperit ovat alkuperäisiä. <br />
<br />
Sitten hapsuteltiin bindinarujen päitä, liimattiin selkää eläinliimalla, liimattiin selkään harsoa, valmisteltiin kansipahvit, ohennettiin nahkaa selkään ja kulmiin, tehtiin nahkakulmat valmiiksi, etsittiin sopivaa ylivetopaperia kansiin, kuivateltiin ja prässäiltiin ja hakattiin vasaralla, sitä kutsutaan muuten hienosti "taipeen lyömiseksi".<br />
<br />
<i>(Taipeen lyöminen on taas niin "oma tieteenalansa", että siitä voi tehdä kokonaan oman blogipäivityksen joskus, lisää tavaraa korvan taakse.)</i><br />
<br />
Toimenpiteitä oli varmaankin paljon muitakin, kun nyt äkkiseltään muistelen. Kuviakin on rutkasti lisää. Ja kuten postauksen otsikko antaa ymmärtää, on tämä teksti osa 1, joten tähän kohtaan tulee ärsyttävä cliffhanger ja jäätte mielenkiinnolla (ehkä?) odottamaan miten tarina jatkui.<br />
<br />
Sen verran vielä, että tein tuon kyseisen opuksen viime keväänä työharjoittelussani Kansallisarkiston konservoinnissa. Tai no, tuon sitomisen tein elokuussa kesälomien lopussa, kun en kaikilta kiireiltäni tuota ehtinyt työharjotteluaikana tehdä valmiiksi. Sivujen pesut, paikkaukset ja prässäykset ja järjestelyt oli keväällä valmiit, elokuussa tein sitten loput.<br />
<br />
Ja vielä yksi juttu ihan muusta. Kuka hiivatti on muuten keksinyt sen julkisten tilojen vessapaperitelineen missä se paperi nyitään yksittäisinä ryppyisinä arkkeina keskeltä sitä tellinkiä. Ärsyttävää sanoisin. Ei minulla muuta tällä kertaa.Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-44744256742914670612012-11-28T04:52:00.002-08:002012-11-28T04:52:34.607-08:00Gelatiinia ja nukkekotileikkejäTyön alla grafiikanvedos joka on aikanaan leikattu jostain kirjasta, kahdessa kappaleessa ja väritetty guassilla. Työ pitäisi pestä, mutta sekä punainen, että musta väri liukenevat iloisesti veteen. Kyseiset värit kiinnitetään sitten 5%:lla gelatiiniliuoksella kerroksittain, niin, että tänään levitettiin kevyesti siveltimellä ensimmäinen kerros. Huomenna ennen kotiinlähtöä toinen kerros ja mahdollinen kolmas kerros vielä perjantaina ennen kotiinlähtöä. Sitten työ saisi tasaantua ainakin viikon verran ennen pesua. Joten kyseinen projekti etenee pienin piipertävin askelin. Ei hätää, sillä pesun jälkeen on vain osien tarkka yhdistäminen taustaamalla työ japaninpaperilla ja kehystäminen uudelleen.<br />
<br />
Kysymyksiä varmaankin heräsi, ainakin paperin pesun osalta. Kyllä, papereita voi pestä, onhan nenäliinojen pesu housuntaskussa pesukoneessa lähes kaikille tuttua. Sen kaikki ovat varmaan myös huomannut olevan jokseenkin haitallista paperille. Mepä pestäänkin paperia hellävaraisesti esimerksi kelluttamalla. Jep, samaa mieltä, tuskin se paljoa mitään puhdistaa ja kyllähän se tuppaa uppoamaan sitten kun se on kastunut. Alipaineinen imupöytä on myös hyvä vaihtoehto jos paperi itsessään on niin haurasta ettei sen voi antaa vaan lillua vedessä. Mutta on myös paljon papereita jotka voi iloisesti upottaa veteen. Toki tässä yhteydessä käytetään tukimateriaalia, eikä sitä märkää paperia nosteta altaasta yhdestä kulmasta roikottaen. <br />
<br />
Kovin usein varsinaisessa pesutapahtumassa ei huomaa mitään ihmeellistä, korkeintaan sen, että jokin väri olikin liukoinen ja nyt peseytynyt työstä pois. Tai koko värikerros kelluu altaan pinnalla. Näitä onneksi tapahtuu harvoin, sillä tarkat tutkimukset on tehtävä ennen pesutapahtumaa. Varsinaisesti pesu auttaa paperin happamuuden poistossa, sillä kovin happamat paperit ovat hauraita ja pesun yhteydessä kirkas vesi muuttuu pahimmoillaan suoraan sanottuna kusenkeltaiseksi. Pesun jälkeen kun paperi on kuivattu, yleensä prässissä imupapereiden tai huopien välissä, huomaa selkeän eron paperin käyttäytymisessä, siitä on tullut notkeampi. Pesuveteen voi lisätä hiukan metyyliselluloosaa korvaamaan paperista ikääntyessä poistunutta selluloosaa.<br />
<br />
No siinä oli taas rutkasti tietoa. Ehkä hiukan kevyempi aihe vielä toiseksi.<br />
<br />
Nukkekoti. Tarkemmin sanottuna nukkekotikirja. Ikuisuusprojekti joka nyt piakkoin saavuttanee vihdoinkin päätöksen. Kirjan selkä on täysin sökö ja rakennan sen kokonaan uusiksi. Usein konservoinnissa pyritään välttämään näinkin radikaaleja toimenpiteitä, mutta kirja halutaan käyttöön ja se vaan ei tule pysymään kasassa ilman selän uudelleenrakennusta. (Kirjakonservointi on tavallaan ihan oma alueensa muusta paperikonservoinnista, tästä olen laatimassa tutkielmaa erään kurssin tiimoilta.)<br />
<br />
Hauskaa oli se, että halkaistuani yhden sivun korjaustoimenpiteiden takia, välistä löytyi kahdet jalat, tai yksi jalkapari ja yksi vasen jalka. Kyseessä on tietenkin paperinukkien jalat. Ne löytyivät itse asiassa "eteisen portaiden alta", sillä kyseisellä sivulla oli nukkekodin eteinen.<br />
<br />
Omistajalle lähetettäneen tieto, että tarvitsemme Estelin ja Maxin takaisin ortopedisiin toimenpiteisiin. Maxille oli aiemmin tehty kokonaan uudet jalat löytyneen mallin mukaan, mutta nyt toinen proteesi poistetaan ja palautetaan alkuperäinen vasen jalka mustan kengän kanssa. Estel parka on kulkenut tyngillään tähän asti, mutta nyt omat jalat voidaan asemoida paikoilleen.<br />
<br />
Viimeinen mysteeri tällä erää on se, että portaiden alta löytyi vielä yksi pieni osa joka näyttää sateenvarjon kahvalta, mutta sateenvarjoa itseään ei löytynyt, onneksi tuli talvi ja lumisateet niin sateenvarjoa ei tarvita.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5127277016293282099.post-51553414652449515382012-11-27T10:38:00.001-08:002012-11-27T11:08:30.512-08:00Tämä olisi pitänyt tehdä jo ajat sittenEli aloittaa blogi koskien opintojani paperin jännittävässä maailmassa. Paljon on siis kerrottavaa ja takaumia tulee varmasti olemaan. En ole aina maailman reippain päivittäjä, mutta yritetään.<br />
<br />
Aloitetaan kevyesti, ilman pitkiä luentoja paperin valmistusprosesseista tai arkistomateriaalin konservoinnista. Aloitan askartelemisesta, sillä viimeaikoina olen ollut kovin askartelevainen. Jos sinulta puuttuu jääkaappimagneetteja, ota yhteyttä, minulla on niitä rutkasti (ihan myytäväksi asti, tarkoituksella), <i>(*edit. Jos haluat omasta mistä tahansa kuvastasi magneetin, lähetä kuva niin tuunaan)</i>. Leikkelen sopivia (joskus myös sopimattomiakin) kuvia lehdistä, esitteistä, korteista, mistä milloinkin. Sitten kaivan kaapeistani pahvia (ja sitä minulla riittää, eri kokoisia paloja eri paksuuksia) ja mitoitan kullekin leikkaamalleni kuvalle sopivan pahvin. Levitän siihen asiantuntevasti juuri sopivalla siveltimellä ehtaa kirjansidonnassa käytettyä liimaa (jopa askartelu pitää tehdä pro-menetelmin) ja asetan pahvin juuri sopivaan kohtaan kuvan taustapuolelle (kohdistaminen on huippuhelppoa kun katsoo valoa vasten ja pahvia voi hieman liu'uttaa asemoinnin aikana ideaaliin kohtaan).<br />
<br />
Ihanne on tietysti se, että kuvassa on marginaalia joka voidaan oikeaoppisesti taittaa pahvin taustapuolelle. Siis tietenkin niin, että kulmat on leikattu 45 asteen kulmassa pahvin paksuuden etäisyydeltä pahvin kulmasta (pitäisi olla kuvasarja, selittäminen ei ole helppoa) jotta marginaalit taittuvat nätisti ja tekevät siistit kulmat. Sitten taustapuoli vielä taustataan jollain paperilla joka ei anna taitosten kauheasti kuultaa läpi (viimeisteltyä estetiikkaa hyvät ihmiset!).<br />
<br />
Jos kuva on sanomalehdestä tai muuten huonompilaatuista paperia, aikakausilehtien hurjan kiiltävät ja tehokkaasti kalanteroidut pinnat pärjäävät hyvin ilmankin, otan tietenkin jääkaapistani pienen pilttipurkin jossa on juuri sopiva, noin 1,5-2%:nen liuos metyyliselluloosaa (pitkäkuituinen MC3000). Tällä suoritan huonompilaatuiseen paperiin kevyen pintaliimauksen tuomaan sille hiukan enemmän ikääntymiskestoa. Pintaliimauksen voisi tehdä ihan hyvin myös esimerkiksi gelatiinilla (tuttavallisemmin myös liivate käy), mutta gelatiini on siitä tylsä aine, että se pitää valmistaa vesihauteessa, ei saa olla liian lämmintä ja jäähtyessään taas kiinteytyy. Metyyliselluloosa taas säilyy pitkiäkin aikoja suljetussa astiassa jääkaapissa ja on heti käyttövalmista.<br />
<br />
No niin, nyt on siis kuva liimattu, taitettu, taustattu ja pintaliimattu. Sitten otetaan ihan tavallista puuliimaa ja magneetti. Laitetaan hiukan liimaa magneettiin ja töräytetään se sopivaan kohtaan taustan puolelle. Annetaan kuivua, pienen painon alla jopa. (Varoituksen sana, kun asetat jotain painoksi päälle: juuri liimattu magneetti mielellään liukuu pitkin taustaa ja sijainti ei ole enää se optimaali mihin sen pedanttisesti olit asettanut ja taustalla on sitten kohta kiiltävä, kuivunut liimajälki. Se riski on vaan otettava askartelussa!)<br />
<br />
Nyt pitäisi myös olla esittää havainnollistavia kuvia magneettiläjistä, mutta en jaksa kaivaa kameraa ja alkaa hifistelemään. Kuvia ehkä sitten myöhemmin.<br />
<br />
Tämä siis oli kevyt aloitus paperin kiehtovaan maailmaan, askartelun ehdoilla.<br />
<br />Jiri Oliver Talevahttp://www.blogger.com/profile/14326015331208576558noreply@blogger.com2