Tämä olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten

Eli aloittaa blogi koskien opintojani paperin jännittävässä maailmassa. Paljon on siis kerrottavaa ja takaumia tulee varmasti olemaan. En ole aina maailman reippain päivittäjä, mutta yritetään.

Aloitetaan kevyesti, ilman pitkiä luentoja paperin valmistusprosesseista tai arkistomateriaalin konservoinnista. Aloitan askartelemisesta, sillä viimeaikoina olen ollut kovin askartelevainen. Jos sinulta puuttuu jääkaappimagneetteja, ota yhteyttä, minulla on niitä rutkasti (ihan myytäväksi asti, tarkoituksella), (*edit. Jos haluat omasta mistä tahansa kuvastasi magneetin, lähetä kuva niin tuunaan). Leikkelen sopivia (joskus myös sopimattomiakin) kuvia lehdistä, esitteistä, korteista, mistä milloinkin. Sitten kaivan kaapeistani pahvia (ja sitä minulla riittää, eri kokoisia paloja eri paksuuksia) ja mitoitan kullekin leikkaamalleni kuvalle sopivan pahvin. Levitän siihen asiantuntevasti juuri sopivalla siveltimellä ehtaa kirjansidonnassa käytettyä liimaa (jopa askartelu pitää tehdä pro-menetelmin) ja asetan pahvin juuri sopivaan kohtaan kuvan taustapuolelle (kohdistaminen on huippuhelppoa kun katsoo valoa vasten ja pahvia voi hieman liu'uttaa asemoinnin aikana ideaaliin kohtaan).

Ihanne on tietysti se, että kuvassa on marginaalia joka voidaan oikeaoppisesti taittaa pahvin taustapuolelle. Siis tietenkin niin, että kulmat on leikattu 45 asteen kulmassa pahvin paksuuden etäisyydeltä pahvin kulmasta (pitäisi olla kuvasarja, selittäminen ei ole helppoa) jotta marginaalit taittuvat nätisti ja tekevät siistit kulmat. Sitten taustapuoli vielä taustataan jollain paperilla joka ei anna taitosten kauheasti kuultaa läpi (viimeisteltyä estetiikkaa hyvät ihmiset!).

Jos kuva on sanomalehdestä tai muuten huonompilaatuista paperia, aikakausilehtien hurjan kiiltävät ja tehokkaasti kalanteroidut pinnat pärjäävät hyvin ilmankin, otan tietenkin jääkaapistani pienen pilttipurkin jossa on juuri sopiva, noin 1,5-2%:nen liuos metyyliselluloosaa (pitkäkuituinen MC3000). Tällä suoritan huonompilaatuiseen paperiin kevyen pintaliimauksen tuomaan sille hiukan enemmän ikääntymiskestoa. Pintaliimauksen voisi tehdä ihan hyvin myös esimerkiksi gelatiinilla (tuttavallisemmin myös liivate käy), mutta gelatiini on siitä tylsä aine, että se pitää valmistaa vesihauteessa, ei saa olla liian lämmintä ja jäähtyessään taas kiinteytyy. Metyyliselluloosa taas säilyy pitkiäkin aikoja suljetussa astiassa jääkaapissa ja on heti käyttövalmista.

No niin, nyt on siis kuva liimattu, taitettu, taustattu ja pintaliimattu. Sitten otetaan ihan tavallista puuliimaa ja magneetti. Laitetaan hiukan liimaa magneettiin ja töräytetään se sopivaan kohtaan taustan puolelle. Annetaan kuivua, pienen painon alla jopa. (Varoituksen sana, kun asetat jotain painoksi päälle: juuri liimattu magneetti mielellään liukuu pitkin taustaa ja sijainti ei ole enää se optimaali mihin sen pedanttisesti olit asettanut ja taustalla on sitten kohta kiiltävä, kuivunut liimajälki. Se riski on vaan otettava askartelussa!)

Nyt pitäisi myös olla esittää havainnollistavia kuvia magneettiläjistä, mutta en jaksa kaivaa kameraa ja alkaa hifistelemään. Kuvia ehkä sitten myöhemmin.

Tämä siis oli kevyt aloitus paperin kiehtovaan maailmaan, askartelun ehdoilla.