Tutkimuksia ja nekrologiaa

Nyt on kolmas viikko työharjoittelua menossa ja lienee aika raottaa verhoa tuohon itse konservoinnin puolelle.

Työn alla on useita projekteja, joista osa on, tällä hetkellä, puhtaasti tutkimusprojekteja. On selvitettävä etyleenioksidin käyttöä kirjojen puhdistuksessa mm. homeesta. Etyleenioksidi on ominaisuuksiltaan pienorganismeja tappava ja sitä on käytetty suuressakin mittakaavassa. Sen käyttö kiellettiin 2006 (ainakin konservointitarkoituksessa) ja vapautuu taas kuluvan vuoden syyskuussa konservoinnin tutkimuskäyttöön. En ole ihan vielä saanut selvyyttä siihen mitä minun pitäisi aineistoista tutkia, varsinkin kun ohjaajani Dr. Patricia Engel on mm. itse luennoinnut aiheesta. Mutta toisaalta asia oli minulle uusi, varsinkin kun sen käyttö on ollut kiellettyä oman konservointiopiskeluni aikana.

Toinen tutkimusprojekti koskee mikro-organismeja, eli toisaalta sitä mistä etyleenioksidilla halutaan eroon. Pitää selvittää eri mikro-organismien sähköisiä varauksia ja olen myös tehnyt paperi dippauksia erilaisiin nesteisiin ja zoomaillut mikroskoopilla liuskojen kuivuttua jotta onko pintaan muodostunut kiteitä.

Kolmas on nahan kutistumislämpötilan mittaaminen. Tässä testissä rapsutetaan tutkittavasta nahasta kuituja lasille, tutkaillaan mikroskoopin läpi kuivana, sitten laitetaan vettä ja objektilasi päälle ja lasi tuupataan pieneen aparaattiin jonka lämpötilaa isompi aparaatti nostaa hiljalleen. Samalla tarkkaillaan tietokoneen ruudulta mikroskoopin kameran lähettämää kuvaa ja kun kuidut alkaa nytkähdellä kutistuminen alkaa. Sitten kirjataan ylös lämpötilat monessa eri vaiheessa. Silloin kun yksittäiset kuidun osat nytkähtelee yksi kerrallaan peräjälkeen, silloin kun monta kuitua nytkii yhtäaikaa, sitten kun alkaa vauhti hidastua ja viimeiseksi siinä vaiheessa kun lasille alkaa joko muodostua ilmakuplia tai kun lämpö on haihduttanut veden.

Niin ja miksi haluamme tietää nahan kutistumislämpötilan? No siksi, että mitä korkeampi, sen paremmassa kunnossa, näin niinkuin pikaisesti selitettynä. Erilaisilla parkituksilla ja nahoilla on eri kutistumislämpötiloja.

Überdyyber hi tech mikroscope with camera and heating unit.

Vasemmalla siis itse mikroskooppi, joka on muuten täysi sähköisesti toimiva ja jossa korkeuksia ja tarkkuutta säädetään joystickillä (keskivaiheilla tuo pieni jossa violetihko näyttö) ja valotehoa mikroskoopin takana olevalla laitteella nappia painamalla.
Mielestäni nämä molemmat ominaisuudet eivät ole mitenkään niin übermahtavat. Ensinnäkin himmeimmän valon kun koittaa saada sitä hiivatin nappia painelemalla niin useimmin se koko valo sammuu, kuin että saa sen himmeän. Ja miksi himmeä, siksi, että kamera ei osaa ottaa kuvaa jos on yhtään enempää valoa, koska sille on liikaa valoa.
No tuo korkeuden säätö nyt menee aika sutjakkaasti joystickillä, mutta tarkkuden säätö taas ei, vaikka siinä onkin ns. kaksivaiheinen säätötapa, silti tuntuu jotenkin luontevammalta säätää käsin jostain skoopin kyljessä olevasta kiekosta hitaasti kääntäen.
Tuo pieni loota tuossa skoopin tasolla (joystickin vasemmalla) on se loota johon se lasilevy jossa on niitä kuituja, tuupataan. Läppärin alla on sitten se lämmitystä ohjaava kapistus. Aika iso siihen hommaan, mutta ehkä siinä on muitakin hienoja toimintoja.
Ja tietsikan näytöllä näkyykin musta ruutu, tuohon kuva sitten ilmestyy kun kaikki on kohdallaan, sitten vaan napsimaan ja tallettamaan haluamiansa kuvia.

No ehkä jotain muutakin kuin vain tutkimusta, joka käsittää joko tietokoneella tai mikroskoopilla kökkimistä.

Kirjoja, niitä piisaa, olen nyt purkanut, paikannut ja sitonut uudelleen erään luostarin nekrologin. Normisettiä, sidos rikki, langat repsottaa, sivut sinkoilee ja niissä on repeämiä ja kaiken kukkuraksi kannetkin putoaa. 

Oh no, it is broken! The back is loose and the bindingthreads are worn out.

Tässäpä hieman osviittaa aiheesta. Varsinainen nide on täysin irti kansista, etulehtien saranat ovat revenneet (tuo musta suikale kun näkyy tuossa vasemmalla kannen reunassa) ja sidontalangatkin repsottaa. Teos on nauhoille sidottu ja kaikki kolme olivat poikki etu- ja takakannen puolelta.

The outer ark of a at least half of the quires was torned apart.

 
Perusongelmia oli mm. useissa vihoissa uloimman arkin täydellinen katkeaminen taitoskohdastaan. Nämä pitää sitten yhdistää toisiinsa ja myös niin, että arkin koko ei muutu, eli ne pitää saada juuri oikealle etäisyydelle toisistaan, mikä on vaikea päätellä tuosta, kun paperia selvästi myös puuttuu keskeltä.
Monissa arkeissa oli myös osittaista repeämää enimmäkseen arkkitaitteen alareunassa ja useimmissa, ellei lähes kaikissa, on taitteessa repeämää myös ommelreiän kohdalla kun ommellanka on vetänyt arkkia auki viimeistään siinä vaiheessa kun teos on alkanut kulumaan enemmän ja nide on päässyt liikkumaan kansissaan.

Basic problems in the pages that are loose in broken bindings.

Sidoksen hajoaminen ja sivujen irtoaminen aiheuttaa tietenin myös sivujen reunoihin vaurioita. Toki näitä voi syntyä myös silloin kun sidos on ehjä, mutta enemmässä määrin sivujen ollessa irrallaan tai löysänä. Kirjan kansien tehtävä kun on suojata sivuja.

Attachin the patch, which is 3,5grams japan paper. Breath and loose the patch.

 Ja tässä sitten pikku kätöseni laittavat ohuen ohutta (3,5g) japaninpaperia metyyliselluloosalla repeämien päälle paikaksi. Käytössä on aivan mahtava sivellin Museoiden hankintakeskuksesta, jossa toisessa päässä siis sivellin ja toisessa ikäänkuin taittoluu. Ensin sutaiset hieman liisteriä, sitten asetat paikkamateriaalin ja samalla pyöräytät siveltimen ympäri kädessäsi ja avot! taittoluu on läsnä ja sillä on kiva silotella paikka sitten tasaiseksi.

Setting the upper ark for mending with help of intact page under it.

Ja kun mainitsin, että täysin revenneiden arkinpuolikkaiden asemoiminen ei ole helppoa, niin apu on lähellä. Yhdistettävien puolikkaiden alla on läpikuultava polyesteriharsokangas ja sen alla on ehjä arkki. Keskellä näkyvä valkoinen suikale on imupaperia, ja sekin on harson alla. Sitten asemoidaan puolikkaat alemman arkin mukaan, asetetaan painoja päälle, että puolikkaat pysyvät paikoillaan, levitetään liima-aine (se metyyliselluloosa) ja asetetaan paikkamateriaali (se 3,5g). Tässä tilanteessa kun puolikkaat täysin irti, laitoin kaksi kerrosta japaninpaperia. Tuo imupaperin suikale tuossa alla sekä suojaa alempaa arkkia liimalta, että imee liian kosteuden ylemmästä arkista.
Paikat laitettiin vähän kastelevalla metyyliselluloosalla, eikä esimerkiksi vehnätärkkelysliisterillä, sen vuoksia, että kirjan sivuja ei voida pestä käyttettyjen erilaisten musteiden takia. Ja mitä se nyt haittaa jos ei pestä? Ei sen kummempaa kuin, että kosteus paperissa aiheuttaa lian siirtymistä ja sitten olisi likarantuja paikka-alueiden ympärillä.

Worn out corners were fixed with alcohol, animal glue and pressing under weigth.

Kansipahvien kulmat olivat kuluneet oikein urakalla. Päällystysmateriaali oli kulunut kokonaan pois ja pahvi oli palstoittunut.
Kulmiin tiputeltiin siveltimellä alkoholia ja sitten toisella siveltimellä ohutta eläinliimaa. Tämän jälkeen kulmien päälle laitettiin painot. Kerrokset liimaantuivat taas yhteen ja painon avulla myös käyristynyt kulma suoristui.
Mutta miksi ihmeessä sinne nyt alkoholia tiputeltiin? Ihan vaan siitä syystä, että se ikäänkuin avaa tien eläinliimalle ujuttautua joka paikkaan, eli se tavallaan rikkoo pintajännitystä, jos se on helpommin ymmärrettävä selitys.

Mutta nyt on tullut kovasti paljon tekstiä taas, joten sulatelkaa tähän asti ja seuraavassa postauksessa sitten lisää, varsinkin kun nyt loppuviikosta kirja on valmis ja saa napsittua sitten valmiista kuvia.