Öfver Masmästare Relationer, osa 1

Kannet ja nide irti toisistaan

Öfver Masmästare Relationer 1829-1866

Kyseinen opus on tilikirja ja sisältää tilejä ja sen myötä erilaatuisia papereita aikaväliltä 1829-1866.

Kannet olivat irti, nide repsotti, sivuissa oli repeämiä ja jokunen ehkä jopa irti. Etukannen alanurkka puuttui kokonaan ja ylivetopaperit olivat kuluneet joka syrjästään.

(Pitää varmaan lisätä kuva jossa peruskirjan poikkileikkaus ja eri osat selitettynä! Laitan korvan taakse ja koitan muistaa.)

 Sidos purettiin, selkäkilpi ja muu selässä oleva informaatio, ylivetopaperit ja ylimmässä kuvassa näkyvät nyörit otettiin talteen. 

Kirja oli sidottu bindeille, lempparitekniikkani =)

Ja sitten...tadaa! Sivut pestiin. Tästähän oli jo aiemmin puhetta. Tämän teoksen kohdalla pesu tehtiin koska osa sivuista oli hyvin happamoitunutta, mutta jos joudutaan pesemään osa, niin sitten on parempi pestä kaikki. Ainakin tässä tapauksessa, kun siitä ei ole mm. haittaa merkintäaineille ja parantaahan se kuitenkin kaikkien paperien käytöstä.

Kannet pesin myös, tai no tarkemmin oikeastaan irrotin vanhat ylivetopaperit pesukäsittelyn avulla. Pahvihan meni aivan muusiksi, mutta paperit irtosivat oikein nätisti.


Työvaihekuvia ja lyhyitä selostuksia

Kylpy käynnissä

 Siinä nyt sitten osa sivuista on, pesussa. Vesi on kädenlämpöistä ja siihen on lisätty hieman metyyliselluloosaa. Kyseessä ei tässä kuvassa taida olla ensimmäinen pesuvesi kun se ei kerran ole tuon keltaisempaa. Pesusta paperiarkit nostetaan Hollytex-tukimateriaalin välissä ja suihkutetaan (huuhtelu) vielä kevyesti ja laitetaan ilmakuivumaan ritilätelineille Hollytex-arkin päällä. Sillä nämä arkit tullaan vielä paikkaamaan, joten prässäys tulee vasta paikkausten jälkeen.

Ensimmäinen pisto!

Paikkauksesta ja prässäyksestä ei ole nyt tarjolla kuvia, mutta niitä projekteja kyllä tulee lisää, joten myöhemmin sitten siitä.

Paikkauksien ja prässäyksien jälkeen oli edessä vielä arkkien järjestyksen säätäminen, oikeiden vihkojen kasaaminen ja ompelun aloittamisen valmistelu.

Ompelu suoritettiin sidontakehässä johon bindinarut kiristetään oikealla etäisyydelle toisistaan sekä sopivalle kireydelle ja sitten vaan suihkitaan neulalla vihkojen keskeltä bindinarun vierestä ulos, ympäri, takaisin sisään ja seuraavaan bindiin. Päissä tehtiin tavallinen ommel ja lukituspisto ja seuraavaan vihkoon.

(Vihko koostuu yleensä 4-6 taitetusta arkista, raamatuissa saattaa olla enemmänkin, sillä paperi on yleensä ohuempaa eikä näin ollen muodosta liian paksuja klunsseja selkään jos ommeltu isommalla arkkimäärällä).

Siinä se on, yksi bindi poseeraa!

Ai kun tuli nätti. Unohdin muuten mainita, että tehtiin etulehdet kirjan alkuun ja loppuun, se on tuo kerman keltainen vihko tuossa kuvan päälimmäisenä ja alimmaisena. Muut paperit ovat alkuperäisiä.

Sitten hapsuteltiin bindinarujen päitä, liimattiin selkää eläinliimalla, liimattiin selkään harsoa, valmisteltiin kansipahvit, ohennettiin nahkaa selkään ja kulmiin, tehtiin nahkakulmat valmiiksi, etsittiin sopivaa ylivetopaperia kansiin, kuivateltiin ja prässäiltiin ja hakattiin vasaralla, sitä kutsutaan muuten hienosti "taipeen lyömiseksi".

(Taipeen lyöminen on taas niin "oma tieteenalansa", että siitä voi tehdä kokonaan oman blogipäivityksen joskus, lisää tavaraa korvan taakse.)

Toimenpiteitä oli varmaankin paljon muitakin, kun nyt äkkiseltään muistelen. Kuviakin on rutkasti lisää. Ja kuten postauksen otsikko antaa ymmärtää, on tämä teksti osa 1, joten tähän kohtaan tulee ärsyttävä cliffhanger ja jäätte mielenkiinnolla (ehkä?) odottamaan      miten tarina jatkui.

Sen verran vielä, että tein tuon kyseisen opuksen viime keväänä työharjoittelussani Kansallisarkiston konservoinnissa. Tai no, tuon sitomisen tein elokuussa kesälomien lopussa, kun en kaikilta kiireiltäni tuota ehtinyt työharjotteluaikana tehdä valmiiksi. Sivujen pesut, paikkaukset ja prässäykset ja järjestelyt oli keväällä valmiit, elokuussa tein sitten loput.

Ja vielä yksi juttu ihan muusta. Kuka hiivatti on muuten keksinyt sen julkisten tilojen vessapaperitelineen missä se paperi nyitään yksittäisinä ryppyisinä arkkeina keskeltä sitä tellinkiä. Ärsyttävää sanoisin. Ei minulla muuta tällä kertaa.