Tilikirjoja ja Rudolf Koivua

On tämä paperikonservaattoriksituloelämä välillä makiaa. Tänään olen mm. selannut alkuperäissidoksessa (pitkäpistosidos, huom!) olevaa voudintiliä vuodelta 1643 ja katsellut alkuperäisiä Rudolf Koivun kuvituksia!

Voudintilit, nuo tilikirjojen aateliset, ai sitä laadukasta ikivanhaa pergamenttia ja lumppupaperia! Ennen osattiin tehdä kestävää ja säilyvää paperia lumpuista! Osa oli vielä aivan hohtavan valkoista. Käsiala kaunista kuin mikä ja rautagallusmuste jo iloisesti syövyttää itseään paperin läpi, mikä ei tietenkään ole hyvä, mutta sitä se kirjoitusmuste silloin muinoin oli. (http://ink-corrosion.org/)

Notkeaa kuin mikä oli voudintilin kansipergamentti, joka on vielä vanhempaa kuin vuodelta 1643, sillä se on pergamenttisivuisen musiikkiopuksen entinen sivu, uudelleenkäytettynä kansina, nuotitkin vielä selkeästi luettavissa. Nykyisin tunnetaan Graduale Aboensena, joka on 1300-1400 lukujen taitteesta. Kyseisen messulaulukirjan sivuja käytettiin siis voutien tilikirjojen kansina ja muistaakseni jo 1800-luvulla ne olisi sitten enimmästä osaa voutien tilejä poistettu kansista ja lahjoitettu Kansalliskirjastolle. Käsikirjoituskatkelma on sittemmin näistä kansista koottu. (https://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=986, http://www.doria.fi/handle/10024/33171, http://s1.doria.fi/helmi/ms/fem19980002/)

Itselläni on tuo SKS:n (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) facsimilekappale (näköispainos), sekä yksi oma sitomani ja kaksi vielä sitomatonta blokkia. Ensimmäinen oma sitomani on sidottu nahkanauhoille, jotka eivät nyt valitettavasti olleet alunaparkittua sikaa, niinkuin ennen on käytetty, eikä kansinahkakaan ole valkoista alunaparkittua sikaa. Sorry. Kannetkin ovat laminoitua pahvia. Mutta se olikin "koekappale". Kansinahka on ihan tylsää kromiparkittua, valkoista tosin, lehmää. Kromiparkki sopii tosi huonosti kirjansidontaan, mutta halusin nyt tehdä siitä valkoisen. Ja se oli siis harjoituskappale.

Toisen blokin olen jo sitonut bindinauhoille, jotka ovat hamppua ja kun saan aikaiseksi, kannet tulee pyökistä. Minulta löytyy kansipuut kahteen samankokoiseen sidokseen. Ainakin toisen sidon siis itselleni puukansiin ja ehkä kun saan rahaa ostan alunaparkittua sikaa. Sitten pitäisi suunnitella bossit ja claspit, muotoilla valumallit vahasta ja valattaa ne pronssista. Bossit on ne "niitin"tapaiset asiat jotka ovat kirjan kansissa ulkopuolella, ideana suojata kannen nahkaa kun kirja lepää pöydällä ja claspeille ei oikein löydy hyvää sointuvaa sanaa, ne on ne asiat millä kannet saa kiinni, eräänlaiset soljet (http://jenbradford.blogspot.fi/2008/03/book-clasps.html). Pitkä projekti siis, että eipä hötkyillä mitään valmista kuvaa. Siitä valkoisesta voisin kuvan laittaa kunhan muistan kuvata sen. Etulehti meni liimatessa vinoon, se harmittaa kyllä. Joten ei mikään mestaritaidonnäyte.

Entäs Rudolf Koivu sitten? No Rudolfhan on ollut aikaansaapa sälli aikoinaan ja nyt on sitten koko kuvitusoriginaaliaineisto siirtynyt Kansallisarkiston hoiviin. (http://www.arkisto.fi/fi/news/766/328/WSOY-ja-Weilin-Goeoes-luovuttavat-historialliset-arkistonsa-Kansallisarkistolle/)

Kävin tänään Kansallisarkiston konservoinnissa juttelemassa pitkän linjan paperikonservaattori / kirjansitojamestari Arja Jokiniemen kanssa ja sain nähdä näitä originaaleja vierailuni ohessa. Mitäpä niistä voisikaan sanoa, sanattomaksi vetää nähdä tuon kuvitusmestarin originaaleja. Ei katsottu kaikkia, sillä niitähän riittää! Näin mm. kuvan Keisarin uudet vaatteet- ja Adalmiinan helmi-saduista.

Sellaista tänään, niin ja keskustelin taas tulevasta opinnäytetyöstäni, jonka teen siis Kansallisarkistolle läänintileistä. Sillä Aineistohallinnon vastuualueen yksikön johtaja Istvan Kecskeméti poikkesi myös konservoinnin puolella. Istvan tulee olemaan toinen opinnäytetyöni ohjaaja ja tavallaan olen jo aloittanut opinnäytteen tekemisen tekemällä rauhalliseen tahtiin taustatöitä. Istvania voi myös "syyttää" siitä, että vietän ensi keväänä 3 kuukautta työharjoittelussa Itävallassa, sillä Istvan paikkaa minulle ehdotti ja teki ensimmäisen tiedustelun kyseiseen paikkaan. Paikka on nimeltään European Research Centre for Book and Paper Conservation (http://www.buchstadt.at/European-Research-Centre.106.0.html) ja sijaitsee pienessä kaupungissa nimeltä Horn. (Eikä vedetä mitään johtopäätöksiä kaupungin nimestä siellä!)

Tämmöistä tällä kertaa, toivottavasti hairahdutte linkkien sekavaan maailmaan aikanne kuluksi, itse ainakin vietän välillä paljonkin aikaa kirjalinkkien parissa.