Ei hätää, kuivaa reippaasti kaikki mitä saat millä tahansa kädenulottuvilla olevalla, pyyhe, talouspaperi, hameenhelma, parta... Sitten laita kirja tiiviisti muovipussiin ja pakastimeen.
Mitä! Nytkö se on sitten hyvä? Ei, nyt se ei ole hyvä, mutta nyt se jäätyy siihen tilaan missä se oli kastuessaan ja sinulla on aikaa miettiä / ottaa selvää mitä sille VOI tehdä. Pakkasessa se säilyy ja tyynesti odottaa varsinaisia hoitotoimenpiteitä ensiapusi jälkeen. Jos sinulla ei ole pakastinta, mutta on talvi ja ulkona takapuolikin huurtuu, pakasta se pihalla.
Jos dippasit opuksesi missä tahansa muussa paitsi vedessä, tulee sivut olemaan kyllä värjäytyneet kaikista kuivaustoimenpiteistä huolimatta, sille nyt ei voi mitään. Vesikin voi toisaalta värjätä, jos sivut ovat likaiset (yleensä) tai paperi happamoitunutta. Neste tuppaa työntämään likaa edellään levitessään sivuja pitkin ja näin jää iloiset rannut siihen rajaan missä veden vauhti hyytyy.
No mitä nyt sitten, se on pakkasessa, fine, mitä teen? No kuivaat sen sitten kun sinulla on aikaa. Kuivaaminen on kovasti yksinkertaista. Jos se on vain hiukan kastunut, eli ei uinut kokonaan ja läpimärkä, laita kaikkien märkien sivujen väliin vaikka talouspaperiarkki ja vaihda niitä jatkuvasti kunnes sivut ovat kuivat. Jos olet epävarma ovatko sivut jo kuivat, laita kirja hetkeksi pakastimeen (vaikka vartiksi), jos se on notkea sen jälkeenkin, sivut lienevät kuivat. Kuivatessasi voit pitää jotain painoa kirjan päällä kun se on lappeellaan pöydällä. Ehkä jokin levy joka peittää koko kirjan siinä ensin päällä. Näin sivusi eivät tule kovin käpristymään. Älä unohda kirjaa kuivattelemaan, suotuisissa olosuhteissa se homehtuu.
Jos upotit kirjasi urakalla liemeen ja se on likomärkä kiireestä kantapäähän, et ehkä selviä pelkällä sivujen kuivattelulla. Jos se on liimasidottu, se on jokseenkin varmasti irtolehtipainos ihan pian, sillä liima kyllä menettää sitten pitonsa likomärkänä oltuaan.
Anna siis kunnolla upotetun kirjasi olla pakkasessa kunnolla, vesi pyrkii jäätymään ja muodostaa todennäköisesti kansien ja sivujen pinnoille jäätä. Rapsuttele aika ajoin jäätä pois, voit antaa kirjan hetken aikaa sulaa sen jälkeen ja takasin pakastimeen muodostamaan lisää jäätä. Jos sinulla on ikuisuus aikaa, saanet sen lähes kuivaksi tälläkin tavalla. Lopuksi kuitenkin on sinun leikittävä kuivatusmateriaalilla (se talouspaperi vaikka).
Liimasidotut ja sidotut kirjat eivät kovasti tykkää siitä että joka sivun väliin tungetaan kuivatusmateriaalia, sillä yhtäkkiä niinsanotusti blokin koko tuplaantuu selän pysyessä normikoossa. Tämä aiheuttanee useissa tapauksissa sitten kansien irtoamisen ja siis liimasidotuissa irtolehtipainokset. Siinä tapauksessa voit miettiä kuinka tärkeä juuri kyseinen kirjasi on, ostatko uuden koska tämä oli vain halpa pokkari, kerrotko kirjastontädille mitä teit ja maksat vahingon.
Mutta entä jos se oli se 200 euron numeroitu kappale, tai mummon siskonkaimankummin perheraamattu... käänny konservaattorin tai hyvän kirjansitojan puoleen, jos et itse ole sellainen etkä halua edes yrittää olla.
Tässä vielä opettavainen kuvasarja, miten todennäköisesti kaikesta huolimatta käy, jopa konservaattorille:
 | |
| Pakastettu jäämöhkäle joka on uinut huolella. Huomatkaa sivujen paksuus versus selän paksuus | . |
 |
| Huolella jäätä sivujen välissä. |
 |
| Rapsutettua "lunta" aukeaman verran. |
 |
| Huolellinen tukeminen käsipyyhepinoa apuna käyttäen. |
 |
| Loppuvaiheen kuivattelua sivut hieman harallaan ja paperia vähän siellä täällä. |
 |
| Ja niinhän siinä kaikesta huolimatta kävi, että kannet irtosivat. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti