Suurin osa tämänpäiväisestä työskentelystä oli paperin irrottamista paperista. Kerrassaan mielenkiintoista. Olen kyllä kyseisestä työstä ennenkin irrottanut paperia, silloin se oli ruskea liimapaperi teoksen reunoissa.
Se lähti aikalailla nätisti kun teki übertömäkkää MC-geeliä ja laittoi liimapaperin päälle japaninpaperia ja levitti geeliä siihen. Se kostutti juuri sopivan hitaasti liimapaperin liimauksen ja irrottaminen sujui hyvin. Valkoisen liimapaperin kohdalla tuo ei sitten ollutkaa THE tekniikka.
Tänään kävin uudella tarmolla valkoisen liimapaperin kimppuun opettajan ehdotuksesta nebulaattorin kera! Se on laite joka tekee vesiastiaan pyörteen ja sitten imee vesihöyryä jotenkin ja tuuppaa sen semmoisesta mahdottoman pienestä suuttimesta hienonhienojakoisena vesihöyrynä. Eli se kostuttaa reippaammin kuin tuo MC-geeli, muttei läheskään niin dramaattisesti kuin jos siveltimellä vetelisi vettä päälle. Työ oli hidasta nypertämistä kurkkien suurennuslasilampun läpi sohottaen vasurilla sitä nebulaattorin suutinta ja oikealla kädellä operoitiin hammaslääkärin työkalun välityksellä liimapaperia pois.
Hermoja rauhoittavaa nypertämistä, vaikka tiedän että moni hyppisi seinille!
Mutta nyt tulee jo kiire junalle, joten tätä tänään ja jos muistan, laitan joku päivä kuva nebulaattorista teille!
Hulvattoman hauska ja raikuvan riemukas blogi täynnä kahisevaa ja rapisevaa knoppitietoa paperista, paperimateriaaleista, paperin käytöstä, suojelusta, konservoinnista, vessapaperista, paperilennokeista, tapeteista...tai no...ehkä ennemminkin mieluiten kirjoista, kirjakonservoinnista, kirjojen hoidosta... tai no...hyvä on, molemmista ja hiukan päälle ehkä sitten nahastakin ja kluutista ja puusta ja...äh, ihan sama, vähän kai kaikesta sitten, eikä edes niin hauskaa kuin alussa luvattiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti