Grüß Gott

Täällä sitä nyt ollaan, Itävallassa, Hornissa, alle 6500 asukkaan kaupungissa. Asuntoni käsittää kaksi huonetta talossa jossa on 8 asuntoa, 4 per kerros. Kerroksissa yhteiset keittiö, wc ja kylpyhuone. Kellarissa pyykkikone ja oleskeluhuone jossa mm. kahvi/kaakaoautomaatti, 50 senttiä kuppi. Tämä on vähän niinkuin yksityinen Hoas, sillä mm. huoneen seinässä on puulista johon ainoastaan saa kiinnittää julisteita.

Kuten kaikki, ainakin kotimaiset, lukijani tietävät, jotakuinkin tältä näytti lähtöpäivän aamu (3.3.) Helsingin lentokentällä noin klo 7.30.

The morning I left at Helsinki airport 3.3.2013 at 7.30 o'clock

Lennolla oli mukana Myanmarin delegaatio, siksi meidät vietiin lentokenttäbussilla johonkin aivan toiseen päähän kenttää, jossa poliisit odotteli ja rakennuksen seinässä luki VIP Presidentti. Olin viimeinen koneen portaille noussut bussin porukasta ja katselin kun paikalle kyörättiin punaista mattoa.

Lento ei kauaa kestänyt, mutta olimme myöhässä sillä Myanmarilaisten (noin 40) pakkautuminen koneeseen vei hiukan aikaa, samoin poistuminen, sillä vaikka kuulutettiin, että Myanmarilaiset poistuvat etuovesta (90% heistä olivat koneen takaosassa) ja muut sitten takaovesta, niin joku urpo ihan vieressäni päätti seistä siinä koneen käytävällä koko sen ajan kun em. Myanmarilaiset kävelivät koneen halki matkalaukkuineen, isoine videokameroineen jne...

Mutta lopulta pääsimme mekin ulos, odottamaan myöhässä olevia matkalaukkuja. Tässä vaiheessa aloin tajuamaan, etten ehkä mitenkään tule ehtimään Horniin klo 14.00 jolloin olin sopinut tapaavani vuokraisännän talon edustalla. Tämä tunne vahvistui siinä vaiheessa kun ostin asemalta junalipun ja minulle tulostettiin lista vaihtopysäkeistä ja paperin lopussa luki, että junamatka (noin 90 km) kestää 2 tuntia 50 minuuttia, joka oli vähintään tunnin kauemmin, kuin olin itse ennen lähtöä katsonut paikallisen rautatieyhtiön sivuilta. Ja tietenkään en mistään papereistani löytänyt vuokraisännän puhelinnumeroa. Tekstiviesteilin sitten Mirkalle, serkulleni, jotta voisiko internetistä etsiä numeron. Lopulta oikea numero löytyi ja tankerosaksankielinen viesti, jossa ilmoitin olevani juna-asemalla klo 14, voisimmeko siellä tavata, lähti vuokraisännälle. Kun vastaus, Ist Ok, saapui pystyin jo hiukan nauttimaan junamatkasta ja rennommin ruksimaan välipysäkkejä jotta löytäisin oikeat vaihtoasemat.

Horn railwaystation, the first thing I see while waiting the train 

to stop

 Ja vihdoin kaikkien vaihtojen ja yhdellä kiskoparilla suuntaansa matkaamisen jälkeen tämä näky odotti minua kun siirryin junan eteiseen odottamaan junan pysähtymistä. Ensimmäisenä mieleen tuli lännenelokuvissa olevat preerioiden postivaunuasemat. Juna itse oli myös vain yhden vaunun mittainen ja mikälie voimanlähteenä.

Myöhemmin ensimmäisellä viikolla matkustin lisää junalla, yksi kiskopari suuntaansa jälleen ja vain yhden vaunun mittainen. Ja yhtä hauskan näköisiä paikkoja matkan varrella.

The house I will be living the next three months.

 Ja tässä talo jossa on kotini 31.5 asti. Nuo korkeat ikkunat ovat kesähuoneeni ikkunat ja tuon huoneen takana on vielä toinen huone. Ja huoneistani pääsee sitten suoraan keittiöön. Se ei välttämättä ole niin kiva asia, sillä kaikkien kokkailut tapahtuu minun oveni takana. Onneksi tällä hetkellä samassa kerroksessa asuu vain yksi henkilö lisäkseni. Joka tosin alkaa aamiaiskokkailunsa joskus heti kuuden jälkeen, mutta on onneksi hiljaista sorttia.

Kunsthaus Horn, far left the door to my workplace

 Työharjoittelupaikalle on noin 20 minuutin rento kävelymatka. Kunsthaus Horn sijaitsee aivan keskustassa ja no, keskusta täällä ei ole järin koolla pilattu. Mikä ei kyllä lainkaan haittaa. Oikea puoli, nuo holvikaarikerrokset, on 1500-luvulta, kuulunut osaksi paikalliseen linnaan (jossa en ole vielä käynyt) ja muu osa on barokin ajalta. Kunsthaus Hornissa on mm. majoitusta ja ruokaravintola, josta en tiedä onko se sama ravintola missä tulee olemaan jokin jazz-keikka kuun loppupuolella. Ja jos rakennuksen nimi on Kunsthaus, siellä tapahtunee kaikenlaista muutakin, taiteeseen liittyvää. http://kunsthaus-horn.at/pages/ueber-uns.php?lang=EN

The room where I work at this moment the most of the time.

Sain heti alkuun työn alle nekrologin 1800 luvulta ja työhuoneeksi kuvan huoneen jossa aloitan aamusin avaamalla noin kolmemetriset ikkunaluukut, tai ainakin ne näyttävät kolmemetrisiltä.
Meillä on työskentelyyn käytössä kuivahuone, märkähuone, pieni puutyöhuone, pieni metalliverstas, tuo kyseinen huone jota laboratorioksi sanotaan sekä vielä yksi iso huone jossa tällä hetkellä kirjasto, tai no kuitenkin alan kirjallisuutta. Niin ja Dr. Patricia Engelin toimisto. Jossa myös vapaaehtoinen Frau Pöll työskentelee torstaisin hallinnollisten asioiden parissa Dr. Engelin apuna.

Ensimmäisellä viikolla kävimme myös pormestarin pakeilla, koska pormestari on koko työharjoitteluorganisaationi pomo. Ei sitä kovin usein käydä pormestarin luona istuskelemassa kun aloittaa työharjoittelun. Valitettavasti pormestarista en ottanut valokuvaa, mutta kiinnostuneet voivat googlata Jürgen Maierin.

Suurin osa paikallisista tervehtii jatkuvalla syötöllä, vaikkakin punainen partani ja punaruudulliset lökäpöksyt ja arvatenkin myös nenäkoru on herättänyt hieman huomiota.

By the old city wall

Varsinaisesta työstä kerron sitten seuraavassa postauksessani, toivottavasti pian. Sillä eipä täällä iltaisin niin kovasti puuhaa ole. Jonkin verran tulee kuitenkin tehtyä tutkimustyötä projekteja varten.

Perjantaina olisi tosin ollut mahdollista mennä elokuviin katsomaan Richard Gereä dupattuna tai paikalliseen ravintolaan, jossa oli Metal Night.... no en kuitenkaan mennyt.

Ai niin, täällä on siis kevät, aurinkoista, plussan puolella mennään, vaikkakin tulevalle viikolle lupailtiin takatalvea, mutta viikonlopun lumisateet ovat olleet enemmänkin öisiä vesisateita.
Hiukan huvittaa kun väki kulkee toppatakeissa pipo syvällä korvilla ja itse huitelen hupparissa, koska muuten on kuuma.